14 October 2008

Paluu tulevaisuuteen

Neljä vuotta on varsin hyvä ikä. Ainakaan 4 v juuri täyttänyt kummityttö ei tunnu vielä stressavan yhtään mistään. Saa leikkiä päivät pitkät eikä elämässä ole sen kummempia huolenaiheita kuin lelujen jakaminen pikkuveljen kanssa. Omasta lapsuudesta kaipaan eniten juuri myönteistä elämänasennetta. Jotenkin se vain hävisi viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli siirryttyä työelämään (pätkätöillä ja yksin puurtamisella saattoi olla vaikutusta asiaan).

Toinen, jota kaipaan, on isoäiti - varhaislapsuuteni ehdottomasti tärkein henkilö. Isoäiti on vaikuttanut todella paljon siihen, minkälaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita minulla on. Hän myös opetti minut alunperin neulomaan ja virkkaamaan. Siivosin äskettäin kirjahyllyä ja löysin yhden isoäidin paksuista vihoista - täynnä muistiinpanoja mallineuleista ja neulemalleista. Siitä selviäsi kätevästi myös päänympärykseni 4-vuotiaana, hän kun on kirjoittanut mitatkin ylös. Näemmä olen perinyt myös tapani kirjoittaa kaikki asiat ylös (teen aina kaikesta listoja).

Kummityttö toivoi synttärilahjaksi virkkuukoukkua. Hän kun ajatteli opetella virkkaamaan (4 v:n päättäväisyydellä). Kädentaidoissa oleva jatkuvuus on jotenkin lohdullista. Vaikka edellisistä sukupolvista aika jättää, taidot siirtyvät seuraaville. Päätin minäkin virkata jotain pitkästä aikaa, eihän pelkkää koukkua voinut lahjaksi antaa. Koska lahjansaajalle pinkki on juuri nyt kova juttu, niin piti sitten virkata pinkkiä. Koska oli vähän kiire, niin piti valita paksu lanka. Laukusta tuli tosi söpö, mutta Maxi halkeilee ihan vietävästi, en suosittele kokemuksena. Ohjeessa oli muutamia omituisia kohtia, mutta kaupunkilaisjärjellä onneksi pystyi soveltamaan. Jotenkin tuntuu, että virkkuuohjeet on keskimäärin kirjoitettu epäselvemmin kuin neuleohjeet (tai sitten mä olen vain niin paljon kokeneempi neuloja, mikä on kyllä myös totta).
pink bag
Malli: Moda
Lanka: Novita Maxi, vajaa 2 kerää
Koukku: 5 mm

5 comments:

Tiiina said...

Kaunis lopputulos.

Tuo pinkki-aikakausi taitaa kuulua lähes pakollisena asiana jokaisen pikkutytön elämään. Oma tyttö aloitti neulomisen viisivuotiaana. 12s ainaoikeaa, tavoitteena kaulahuivi. Nyt - noin puolen vuoden jälkeen - alkaa puoliväli lähestyä. Ihana nähdä kuinka tyttö nauttii, kun osaa itse.

Päivi said...

Kyllä kelpaa kummityttösi kanniskella tavaroita uudessa laukussa. On se ihmeellistä, että useimmilla tytöillä tulee tuo pinkki vaihe vastaan.

Totoro said...

Kiitos! Mulle alkoi pinkki kelvata vasta joskus kaksvitosena, mutta mä en ole omasta mielestäni vieläkään aikuinen.

sirpale said...

Mä tein kanssa tuollaisen laukun muutama vuosi sitten silloin n.4veelle. On ollut pidetty laukku balettilaukkuna ja kulkee mukana viikottain vielä tänäkin päivänä.

Heidi said...

Ihana pikku kassi, onko se jäykähkö, että pysyy noin itsekseen psytyssä? Siihen vois laittaa aina sen jota on neulomassa ...iih..tahtoo tahtoo.. =D