I Won't Let the Sun Go Down on Me

This year of handicrafts has started rather well, but for a certain reason I haven't posted about it. Let's see if you can spot my excuse. At the moment, I'm working on black socks (one is ready), dark grey mittens (one ready, but thumbless) and a black cable bag. In addition, the light is still absent from this part of the globe.

Käsityövuosi on lähtenyt ihan hyvin liikkeelle, mutta jostain syystä siitä kirjoittaminen on jäänyt. Mikäköhän mahtaa olla syy, katsotaanpas. Tällä hetkellä kesken ovat mustat sukat (yksi valmis), tummanharmaat lapaset (yksi valmis, mutta peukalotta) ja musta palmikkolaukku. Lisäksi valo on vieläkin harvinaista herkkua täälläpäin maailmaa.

I decided I needed something completely different as an antidote for darkness. Knitting was great fun (great yarn, smooth pattern, easily visualised progress), but getting this baby completely ready might take a while. This time, it's not even because of sewing seams and weaving ends (my least favourite parts as I might have mentioned a trillion times before). Top-down raglan is an ingenious invention - no seams, easy to try on and you can use up all your yarn. But how do I find buttons to match the multicolour glory of Noro Kureyon? Any suggestions?

Päätinkin tarvitsevani jotain täysin erilaista pimeyden vastalääkkeeksi. Neulominen oli todella rattoisaa (mainio lanka, toimiva ohje, silminnähtävä edistyminen), mutta tämän tekeleen loppuun saattaminen saattaa silti venähtää. Tällä kertaa kyse ei ole edes saumojen ompelemisesta tai langanpäiden päättelemisestä (vaihe josta vähiten pidän kuten olen ehkä jo biljoona kertaa maininnut). Ylösalaisin raglan on nerokas keksintö - ei saumoja, helppo koittaa päälle ja langan voi käyttää kokonaan. Mutta miten mä onnistun löytämään napit, jotka sopivat Noro Kureoynin riemunkirjavuuteen? Ehdotuksia?

While you consider this dilemma, please help yourself to a knitterly cookie.

Pohdinnan tueksi tarjolla aiheeseen sopivia keksejä.