The beauty of a boring knit

The pieces of my A-lined jacket are ready and awaiting seaming (btw, I settled on the long sleeves ). For an interlude, let me show you something that has been finished for some time. Somehow, it never made its way to the blog, apart for short appearance as an illustration of my dislike for seaming. There is interesting duality here - an extremely boring piece of knitting and utterly wearable garment combined in one. Boredom mostly originated from thin yarn, small needles and endless miles of stockinette. On the other hand, these aspects also make this item classy and versatile.

A-linjaisen jakun kappaleet on neulottu valmiiksi ja kotitontut voisi nyt kasata sen (päädyin muuten loppujen lopuksi pitkiin hihoihin). Sitä ihmettä odotellessamme, esitellään jotakin, joka on ollut valmiina jo hetken aikaa. Jostain syystä, tämä neule ei pahemmin esiintynyt blogissa muuten kuin havainnollistamassa vastenmielisyyttäni viimestelytyötä kohtaan. Neuleeseen liittyy mielenkiintoinen kahtiajako, sillä siinä yhdistyy äärettömän tylsä neulottava ja erinomaisen käyttökelpoinen vaatekappale. Tylsyys johtui enimmäkseen ohuesta langasta, pienistä puikoista ja loputtomasta sileän neulomisesta. Toisaalta samat ominaisuudet tekevät tästä neuleesta tyylikkään ja monikäyttöisen.

Pattern/ Malli: Funk & Bond (Rowan 28)
Yarn/ Lanka: Rowan Felted tweed, 325 g
Needles/ Puikot: 2,5; 2,75 and 3 mm

I merged two sweaters from a Rowan magazine as I wanted my version to be fitted (like in Bond), but with eyelet detailing that I liked so much in Funk. I don't know what name to give to such a combination, but I'm delighted with the outcome. The yammyness of Felted tweed would undoubtedly make it my favourite yarn where it not so thin and slow to knit. Just look how it glows in the sun in the second picture.

Yhdistelin kahta Rowanin ohjetta, koska halusin istuvan puseron (mallia Bond), mutta kera reikärivikoristelun, josta pidin Funk:ssa. En oikein tiedä mitä antaa tälle yhdistelmälle nimeksi, mutta pidän todella lopputuloksesta. Felted tweedin herkullisuus nostaisi sen varmasti suosikkilangakseni ellei se olisi niin ohut ja hidas neuloa. Katsokaa vaikka miten se hehkuu auringossa tässä toisessa kuvassa.

Revenge of the Mad Hatter

I like my hats slouchy, because otherwise I tend to make them too small. Our goddaughter has been a happy recipient of a couple of beanies originally intended for my own use. I do make gauge swatches and I do know my head circumference, so this outcome is indeed a mystery. This time, however, I managed to add some items to my own wardrobe.

Pidän löysistä hatuista, koska yrittäessäni mitään muuta niistä tulee aina liian pieniä. Kummitytöllä on parikin pipoa, jotka oli alunperin tarkoitettu ihan omaan käyttööni. Lapsi on tyytyväinen, joten ei siinä sinänsä huonosti käynyt. Neulon kyllä mallitilkut ja olen jopa tietoinen omasta päänympäryksestäni, joten tämä on varsinainen mysteeri. Tällä kertaa hassu hatuntekijä sai vaihteeksi kasvatettua omaa asustevarastoaan, jesh.

Pattern/ Malli: MarioMyssy (Jatta Soheltaa), available also in English
Yarn/ Lanka: Debbie Bliss Maya, 75 g
Needles/ Puikot: 5 mm & 4,5 mm (ribbing / joustin)

Pattern/ Malli: Pi topper hat (Corey Laflamme/ Elann.com)
Yarn/ Lanka: Drops Alpaca, 45 g
Needles/ Puikot: 3 mm & 3,5 mm (edge/ reuna)

The pink one was instantly renamed "Piglet hat", because of being pink and striped. Actually, it was on the verge of becoming too small - the band was a tad too tight despite being knitted with the yarn doubled (I did my first attempt with one strand as for the top of the hat, but that one only fitted my teddy bear). Luckily, I decided to block the hat before giving it away. Alpaca is one stretchy fiber when wet and now I get to keep the hat to myself.

Pinkki hattu ristittiin samantien "Nasumyssyksi", kun se on kerran pinkki ja raidallinen. Siitäkin meinasi tulla liian pieni - reunanauha oli aavistuksen liian kireä vaikka neuloinkin sen kaksinkertaisella langalla (yritin ensin yksinkertaisella niinkuin muussakin myssyssä, mutta se versio mahtui korkeintaan nallelleni). Onneksi päätin vielä kokeilla kastelua ennenkuin etsisin uutta omistajaa. Alpakka venyy uskomattomiin mittoihin märkänä ja nyt mä saan pitää myssyni ihan itse.

Think pink?

Why do we feel attracted to certain colours, shapes and things at a certain time? It's difficult for me to name a favourite colour, but based on the evidence from the Helsinki handicrafts fair last weekend, I'd say it's a close match between grey and different shades of red-violet. Just watch the evidence:

Miksiköhän tunnemme kausittaista viehätystä tiettyihin väreihin, muotoihin ja asioihin? Minun on vaikeaa nimetä yhtä lempiväriä, mutta viimeviikkoisten Helsingin käsityömessujen perusteella sanoisin, että kyseessä on tasapeli harmaan sekä punaisen ja violetin eri sävyjen välillä. Katsokaa vaikka:

... and foxes rule, no idea why
... ketut on myös kova juttu, syy on hämärän peitossa

Harmikseni messuiluaika oli kortilla, joten osa hankinnoista jäi haaveiluasteelle, kun ei enää ehtinytkään palata taaksepäin. Onneksi on olemassa verkkokaupat! Vielä kun keksisi millä osastolla oli myynnissä Colinette Cadenzaa (sävy Vatican Pie), kun en pannut kiireessä nimeä merkille. Muistaako kukaan messuilla käynyt, mikä taho myi lankaa Priiman vieressä?

Ihanimmat näytteilleasettajat muistiin itselle: Kauhavan kangasaitta (harmaa lenkkimohair), Titityy (purppuraiset langat), Rakula (keraaminen kettupannunalunen), Studio Himalya (napit), Ideri (ketturintarossi), Kasperiina (Tilda-kankaat), Tilkkutarha, PeeKaa Tuote (tilkkukankaita, pupu- ja lintukassisankoja sekä kissanappeja), Priima (lankaa), Raijan aitta (Wolli-villapellavalangat).