3 February 2009

Päätämme radiohiljaisuuden

Tammikuu meni aikalailla horroksessa, mutta pitänee tässä ruveta heräilemään talviuniltaan, kun kevään ensi merkit ovat jo näkyvissä - ulkona on jopa paistanut aurinko ja meidän pesuhuoneeseen ilmestyi ensimmäinen muurahainen. Horroksesta huolimatta sentään tuli neulottua muutama rivi silloin tällöin (mahdollisimman aivotonta kylläkin), mutta ei puhettakaan siitä, että olisi saanut mitään viimesteltyä esittelykuntoon. Kotitontulle ohjeeksi, että vierashuoneen pöydältä saa ottaa ja päätellä niitä töitä ihan vapaasti ja sen valkoisen huivin voisi myös pingottaa niin näyttäisi pitsiltä eikä vaan mytyltä. Mä lupaan tarjota sitten maitoa ja keksejä, niin ollaan molemmat tyytyväisiä. Sitä odotellessa, melkein valmiiden sijaan esitellään nyt lievästi myöhästyneenä joulukuun viimeiset valmistuneet.

beanie and cowl
cabley mitties
Pipo ja kauluri: omasta päästä
Lapaset: Cabley mitties (Allison Clayton), Ravelryssa
Lanka: Grinasco Tyrol, 290 g
Puikot: 5 mm

Virallinen versio: mä halusin kerrankin yhteensopivan setin - tumput, pipon ja kaulurin. Todellisuus: ostin taannoin Menitasta kolme kerää Grignascon Tyrolia, koska väri sopii hyvin mun talvitakkiin ja lanka oli ihanan pehmoista. Aikomuksena oli tehdä siitä ainakin tumput, ehkä. Ensin rupesin kuitenkin tekemään kauluria, koska piti saada jotain aivotonta neulottavaa tenttivalvontaan. Kaulurista oli tulossa kuitenkin aivan liian peltinen, mutta sovitettaessa näytti siltä, että lanka olisi oivaa pipomateriaalia ja mallitilkun (eli kaulurin) perusteella sai helposti pähkäiltyä pipon silmukkamäärät. Purin puolivalmiin kaulurin ja tein pipon. Sitten neuloin vihdoin ne tumput. Koska lankaa oli vielä jäljellä (muttei kokonaiseen kauluriin), kaivoin varastosta esiin Kid Mohairin jämät ja improvisoin vähän väljemmän kaulurin, kun en kerran juuri nyt tarvinnut niskatukea. Lopputuloksiin olen kyllä tyytyväinen, mutta säätöä oli ihan riittävästi. Lapasiakin tein ensin ohjeen mukaan, mutta sitten huomasin, ettei peukalokiilaton versio edes mahdu handuun. Onneksi paksua lankaa neuloo nopeasti, joten siitä purkaamisesta ei edes jäänyt harmitusta. Lapasista tuli lisäksi aivan loistavat - olen pitänyt niitä melkein joka päivä kohta kuukauden, mikä näkyy kuvastakin pienenä nuhjantumisena. En tiedä onko tässä ratkaisevassa asemassa ollut langanvalinta vai palmikot, mutta kerrankin sormia ei palella. Aiemmin on tullut kokeiltua sekä huovutettuja lapasia että lovikkalangasta neulottuja, mutta lopputulos on silti ollut vähän vilpoinen. Sen sitä saa, kun on varustettu olemattomalla ääreisverenkierrolla - minä ja Suomen talvi sovimme vähän huonosti yhteen. Jos vain saisi miehen houkuteltua muuttamaan etelämmäs, niin tulisi samalla kertaa hoidettua sekä talvinen hibernointitaipumus että paleleminen. Mitäköhän sitä keksisi - lammasfarmariksi Kreikkaan?

1 comment:

Relli said...

Ihana setti, nätti ku mikä!