Tales from the crypt, part one

When in a tight corner, get an scapegoat. Personally, I blame it on Sara La Fountain. Just look at her in that picture, smiling happily in her cute little green sweater. Bet she didn't have to seam it herself. It seemed such a good idea in the beginning - thin cotton doubled, thick needles, preppy colour and quick holey lace pattern. All in all, it was meant to be a source of quick satisfaction. And it was, until I understood that I actually have to put the pieces together somehow, which basically means stitching holes to other holes. But you know what Sara, I'm not quitting! I'm much more stubborn than to let this green monster rest on a shelf for another year. Especially, as it is finally sufficiently warm outside and I could actually use this kind of sweater. One sleeve seam down already and the story is to be continued...

Pinteessä on hyvä löytää syntipukki. Henkilökohtaisesti, syytän Sara La Fountainia. Katsokaa nyt häntä tuossa kuvassa, hymyilee niin onnellisesti söpössä vihreässä puserossaan. Lyön vetoa, ettei hänen tarvinnut kasata sitä itse. Aluperin tämä vaikutti niin mainiolta idealta - ohutta puuvillaa kaksinkertaisena, paksut puikot, pirteä väri ja nopeasti neuloutuva ilmava pitsineule. Kaiken kaikkiaan, se vaikutti nopealta tyydytyksen lähteeltä. Ja olihan se, aina siihen asti kunnes tajusin, että palat pitäisi vielä yhdistääkin jotenkin, mikä käytännössä merkitsee reikien ompelemista toisiin reikiin. Mutta tiedätkös Sara, minä en luovuta! Olen liian itsepäinen antaakseni tämän vihreän hirviön maata hyllyllä toista vuotta. Erityisesti, kun sääkin on vihdoin lämmennyt niin että tällaisella puserolla voisi olla käyttöäkin. Yksi hihasauma on jo tehty ja jatkoa seuraa...