While observing another case of existential melancholy, nothing seems to cheer me up sufficiently. I even tried colour therapy by buying a skein of Colinette Jitterbug in somewhat psychedelic colour combination. No effect whatsoever. Perhaps I should rather listen to Saukki & oravat* than Amy Winehouse. As another option, I could just build myself an igloo out of wool and retreat to meditate on giant pandas and all things fluffy. Any volunteers for writing articles for scientific journals?
*Saukki and the squirrels - great Finnish childrens music from 1950s-1960s
Täällä on havaittavissa eksistentiaalista alakuloa, eikä mikään oikein tunnu piristävän riittävästi. Koitin jopa väriterapiaa ostamalla kerrassaan psykedelisesti väritetyn vyyhdin Colinetten Jitterbugia. Ei mitään vaikutusta. Ehkä pitäisi kuunnella ennemmin Saukkia ja oravia kuin Amy Winehousea. Yhtenä vaihtoehtona mä voisin rakentaa itselleni villaiglun ja vetäytyä meditoimaan jättipandoista ja kaikesta pörröisestä. Löytyisikö vapaaehtoisia kirjoittamaan artikkeleita tieteellisiin lehtiin?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Kuulostaapa tutulta. Eihän siihen yleensä auta kuin aika, mutta voin suositella myös huonoja romanttisia komedioita ja sellaista noin puolen kilon pussia irtokarkkeja. Itsellä se ainakin auttoi viime viikolla oloon. :)
Tilanne taitaa olla hälyttävä, jos noinkaan shokeeraava lankaväriterapia ei auta. :P Sympatiat paperin kanssa painimisesta, joskus se ahistaa niin pirusti.
Mä peesaan pikku-kettua ja suosittelen lääkkeeks esimerkiks jotain ihanan kasarihenkistä Molly Ringwald -leffaa. ;)
Sitä on liikkeellä. Katsoin lankaasi ja melkein itkin. Tuolta näyttää silmissä kun lyö varpaansa. Ehdotan lisää lankaa ja paljon. Langanostomorkkis menee samalla alakulolla.
Tsemiä.
Aaagh, my eyes! Huomenna lenkille tuulettumaan, ja jos sekään ei auta, niin tuu meille rapsuttelemaan paria pörröistä pikkukisua. :)
Post a Comment