Mutta pystyykö hän siihen?

Haaste: neuloa sopivan kokoinen päähine. Sopiva tarkoittaa sitä, että se ei saisi pyöriä päässä eikä päätyä nelivuotiaalle kummitytölle. Suurin osa mun itse tekemistäni pään lämmittimistä kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan. Haaste on siis vaikeampi kuin miltä se kuullostaa.

Välineet: 2 kerää Silk Gardenia. Suurin osa toisesta kerästä on vielä ammoisina aikoina neulotun selkeästi liian ison pipon muodossa (pipon ympäryys 64 cm, pään ympäryys 56 cm - Houston, we have a problem). Mä tein muuten mallitilkun - oikeesti!

Ohje: Perpendicular (Ravelryssa). Teoriassa tämä voisi toimia, koska hattu aloitetaan poikittain neulotusta reunuksesta. Käytäntö voikin sitten olla jotain ihan muuta. Jos tästäkin tulee liian iso, niin pitänee tyytyä kohtaloonsa ja hankkia rastat.

Norsullani on kärsä!

Keskeytämme huiviparaatin tärkeän tiedotuksen vuoksi. Ronsulapasen mahdollisuudet saada lajikumppani ovat huomattavasti parantuneet ja ronsu kakkonen on yhtäkkiä edennyt roiman harppauksen eteenpäin. Minun ja kirjoneuleen suhteella on ehkä sittenkin toivoa, jee!

Kaikenlaisia virityksiä tuli kokeiltua erinomaisen epätyydyttävin tuloksin, mutta yksi tapa tuntuu jopa toimivalta. Törmäsin Villapallon kuvaukseen siitä, miten hän pitää lankoja ja tämä sormivoimisteluasento tuntuu toistaiseksi parhaalta omiin kätösiin. Langat menevät ihan samalla tavalla muuten, mutta ne laitetaankin etusormen päällä ristiin. Pikkasen on tietysti säätämistä, kun tässä mallissa kuvioväriä käytetään niin paljon enemmän kuin taustaväriä, joten taustalanka tahtoo välillä jäädä turhan löysäksi, mutta on tämä silti selkeä parannus entisiin kokeiluihin. Väittäisin melkein, että ronsu kakkosen neulepintakin on tasaisempi.

Huiviparaati, vol. 2

En ole hirveästi fanittanut Novitaa viime vuosina, mutta tämän talven Luksus-linja tuntuu olevan miellyttävä poikkeus. Sain lahjaksi kolme kerää Windia, joiden neulominen oli oikeasti antoisaa. Harmi vain, ettei langan tulevaisuuden näkymistä voi Novitalla koskaan tietää - uusi kausi, uudet langat tai ainakin eri värit. Varmimmaksi vakuudeksi piti ostaa Cloudiakin varastoon kokeiltavaksi, koska se vaikutti hyvin samankaltaiselta Windin kanssa.

Malli: Haven (Kim Hargreaves: Heartfelt)
Lanka: Novita Wind, 140 g
Puikot: 5 mm

Malliksi valikoitui Kim Hargreavesin suunnittelema Haven-huivi, jonka nimi tuli luettua melkein joka kerta "heaven". Sinänsä sopiva lukihärö, koska tuuli ja taivas ne yhteen sopii. Ohjeen ainoa miinus tulee kaavion puuttumisesta, mutta se asia oli onneksi helposti korjattavissa kynän ja ruutupaperin avulla, sillä malli sinänsä ei ole vaikea. Lanka käyttäytyi jännästi märkänä, se muuttui pehmeästä ja kimmoisasta ohueksi ja kiiltäväksi. Pingottamalla olisi saanut pitsikuviota vielä enemmän auki, sillä huivia olisi kyllä saanut venytettyä vaikka millä mitalla, mutta hitsauspuikot on vielä hankkimatta eikä reunasta olisi varmasti tullut suoraa nuppineuloilla. Nyt annoin vain kuivua tasossa ja lopputulos on mielestäni kaunis jo sellaisenaan. Sitäpaitsi pituuskin on nyt juuri passeli mun mittaiselle. Lisää tällaista Novitaa, kiitos.

Huiviparaati, vol. 1

Yksi niistä asioista joihin uskon vakaasti on, ettei ihmisellä voi olla liian monta huivia. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja laskea nekin, jotka tein aikana ennen blogia ja Ravelrya, mutta uskon pääseväni yli kolmenkymmenen. Onneksi talouttamme on siunattu tilavalla eteisellä. Palelevaisena ihmisenä käytän huiveja suurimman osan vuotta, joten tälle iloiselle joukolle tulee tikutettua seuraa säännöllisin väliajoin. Neulomisenkin kannalta huivit ovat kivoja, harvemmin tarvitsee tehdä mallitilkkua ja pienestäkin määrästä lankaa saa kivaa aikaiseksi. Ennenkaikkea, huivi on ystävä - se ei koskaan tee mulle samanlaisia ohareita kuin pipot, joista tulee aivan liian usein joko liian pieniä tai isoja kaikista varotoimenpiteistä huolimatta.

Malli: Reversible plaited scarf (Stephen Jones)
Lanka: Rowan Plaid, 180 g
Puikot: joko 7 mm tai 8 mm (dementia iski)

Neuletakista (juu, hihat edelleen irtona) ylijäänyt lanka muotoutui palmikkohuiviksi, joskin malli on vähän tavanomaisesta poikkeava. Lopputulos on mieluinen ja Plaid selkeästi tykkää kylpeä - silmukat ovat paljon tasaisempia ja pulleampia pesun jäljiltä. Ehkä nyt saisi sen takinkin viimeisteltyä. Mulla on ollut pieni blaah sen suhteen, kun en ollut täysin tyytyväinen neulepintaan, mutta pesu saa näemmä ihmeitä aikaiseksi.