Mutta pystyykö hän siihen?

Haaste: neuloa sopivan kokoinen päähine. Sopiva tarkoittaa sitä, että se ei saisi pyöriä päässä eikä päätyä nelivuotiaalle kummitytölle. Suurin osa mun itse tekemistäni pään lämmittimistä kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan. Haaste on siis vaikeampi kuin miltä se kuullostaa.

Välineet: 2 kerää Silk Gardenia. Suurin osa toisesta kerästä on vielä ammoisina aikoina neulotun selkeästi liian ison pipon muodossa (pipon ympäryys 64 cm, pään ympäryys 56 cm - Houston, we have a problem). Mä tein muuten mallitilkun - oikeesti!

Ohje: Perpendicular (Ravelryssa). Teoriassa tämä voisi toimia, koska hattu aloitetaan poikittain neulotusta reunuksesta. Käytäntö voikin sitten olla jotain ihan muuta. Jos tästäkin tulee liian iso, niin pitänee tyytyä kohtaloonsa ja hankkia rastat.

Norsullani on kärsä!

Keskeytämme huiviparaatin tärkeän tiedotuksen vuoksi. Ronsulapasen mahdollisuudet saada lajikumppani ovat huomattavasti parantuneet ja ronsu kakkonen on yhtäkkiä edennyt roiman harppauksen eteenpäin. Minun ja kirjoneuleen suhteella on ehkä sittenkin toivoa, jee!

Kaikenlaisia virityksiä tuli kokeiltua erinomaisen epätyydyttävin tuloksin, mutta yksi tapa tuntuu jopa toimivalta. Törmäsin Villapallon kuvaukseen siitä, miten hän pitää lankoja ja tämä sormivoimisteluasento tuntuu toistaiseksi parhaalta omiin kätösiin. Langat menevät ihan samalla tavalla muuten, mutta ne laitetaankin etusormen päällä ristiin. Pikkasen on tietysti säätämistä, kun tässä mallissa kuvioväriä käytetään niin paljon enemmän kuin taustaväriä, joten taustalanka tahtoo välillä jäädä turhan löysäksi, mutta on tämä silti selkeä parannus entisiin kokeiluihin. Väittäisin melkein, että ronsu kakkosen neulepintakin on tasaisempi.

Huiviparaati, vol. 2

En ole hirveästi fanittanut Novitaa viime vuosina, mutta tämän talven Luksus-linja tuntuu olevan miellyttävä poikkeus. Sain lahjaksi kolme kerää Windia, joiden neulominen oli oikeasti antoisaa. Harmi vain, ettei langan tulevaisuuden näkymistä voi Novitalla koskaan tietää - uusi kausi, uudet langat tai ainakin eri värit. Varmimmaksi vakuudeksi piti ostaa Cloudiakin varastoon kokeiltavaksi, koska se vaikutti hyvin samankaltaiselta Windin kanssa.

Malli: Haven (Kim Hargreaves: Heartfelt)
Lanka: Novita Wind, 140 g
Puikot: 5 mm

Malliksi valikoitui Kim Hargreavesin suunnittelema Haven-huivi, jonka nimi tuli luettua melkein joka kerta "heaven". Sinänsä sopiva lukihärö, koska tuuli ja taivas ne yhteen sopii. Ohjeen ainoa miinus tulee kaavion puuttumisesta, mutta se asia oli onneksi helposti korjattavissa kynän ja ruutupaperin avulla, sillä malli sinänsä ei ole vaikea. Lanka käyttäytyi jännästi märkänä, se muuttui pehmeästä ja kimmoisasta ohueksi ja kiiltäväksi. Pingottamalla olisi saanut pitsikuviota vielä enemmän auki, sillä huivia olisi kyllä saanut venytettyä vaikka millä mitalla, mutta hitsauspuikot on vielä hankkimatta eikä reunasta olisi varmasti tullut suoraa nuppineuloilla. Nyt annoin vain kuivua tasossa ja lopputulos on mielestäni kaunis jo sellaisenaan. Sitäpaitsi pituuskin on nyt juuri passeli mun mittaiselle. Lisää tällaista Novitaa, kiitos.

Huiviparaati, vol. 1

Yksi niistä asioista joihin uskon vakaasti on, ettei ihmisellä voi olla liian monta huivia. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja laskea nekin, jotka tein aikana ennen blogia ja Ravelrya, mutta uskon pääseväni yli kolmenkymmenen. Onneksi talouttamme on siunattu tilavalla eteisellä. Palelevaisena ihmisenä käytän huiveja suurimman osan vuotta, joten tälle iloiselle joukolle tulee tikutettua seuraa säännöllisin väliajoin. Neulomisenkin kannalta huivit ovat kivoja, harvemmin tarvitsee tehdä mallitilkkua ja pienestäkin määrästä lankaa saa kivaa aikaiseksi. Ennenkaikkea, huivi on ystävä - se ei koskaan tee mulle samanlaisia ohareita kuin pipot, joista tulee aivan liian usein joko liian pieniä tai isoja kaikista varotoimenpiteistä huolimatta.

Malli: Reversible plaited scarf (Stephen Jones)
Lanka: Rowan Plaid, 180 g
Puikot: joko 7 mm tai 8 mm (dementia iski)

Neuletakista (juu, hihat edelleen irtona) ylijäänyt lanka muotoutui palmikkohuiviksi, joskin malli on vähän tavanomaisesta poikkeava. Lopputulos on mieluinen ja Plaid selkeästi tykkää kylpeä - silmukat ovat paljon tasaisempia ja pulleampia pesun jäljiltä. Ehkä nyt saisi sen takinkin viimeisteltyä. Mulla on ollut pieni blaah sen suhteen, kun en ollut täysin tyytyväinen neulepintaan, mutta pesu saa näemmä ihmeitä aikaiseksi.

Voihan verenpaine

Argh! Miten kirjoneuleen neulominen voi olla niin himputin vaikeeta. Kaksi riviä tehty lapasen kuviosta - vasemman käden etusormi kramppaa ja otsasuoni tykyttää. Eka lapanen on jollain ihmeen konstilla puserrettu valmiiksi (peukkuahan ei lasketa) viime kevättalvena ja päätin tekaista sille vihdoin kaverin. Olin jo autuaasti unohtanut, miten toivoton olen kirjoneuleen suhteen. Vasen käsi toimii muuten oikein hyvin, mutta auta armias, jos sormien päältä pitää juoksuttaa kahta lankaa yhtä aikaa - sormet on solmussa ja langat myös. Ainoa tapa saada langat pysymään erillään on jäkittää etusormea krampin rajoille. Ja jos on langat solmussa, niin ei ole mitään toivoa saada dominoiva väri kulkemaan aina samaa kautta. Tasaisesta langankireydestä en ala edes avautua. Ehkä pitäisi suosiolla kokeilla lapasiin magic loopia, vaikka mieluummin käytän aina lyhyitä sukkapuikkoja pieniin töihin. Voisin muuten vetäistä lihavat henkselit koko kirjoneuleen yli, mutta kun kirjoneulelapaset ovat niin kauniita. Blaah, neulomisen piti olla rentouttava harrastus. Pitäisi varmaan olla lisäksi joku kotieläin harrasteperäisen stressin lievittämiseksi. Kissojen omistajilla on tiettävästi vähemmän sydänkohtauksia.

Mistä tunnet sä ystävän

Ystävänpäivä on ovella ja mainosten perusteella ystäviä pitäisi muistaa jotenkin - korteilla, lahjoilla ja sen semmoisilla. Todellinen ystävä kuitenkin ymmärtää vaikka kortti jäisi tänä vuonna antamatta ja käyttäisit ne rahat toisenlaiseen ystävyyden osoitukseen. Australiassa olisi nyt nimittäin paljon sellaisia, jotka ovat avun tarpeessa, kun tuhoisat maastopalot ovat vieneet kaiken. Auttaa voi niin ihmisiä Australian punaisen ristin kautta, kuin eläimiä RSPCA Victorian tai Wildlife Victorian kautta. Porkkanaksi kerrottakoon, että Serendipity-blogissa arvotaan paljon neuleaiheisia palkintoja Punaiselle ristille lahjottaneiden kesken. Kymmenellä Australian dollarilla saa yhden osallistumisarvan, mikä vastaa viittä euroa. Se on pieni hinta hyvälle teolle.

Päätämme radiohiljaisuuden

Tammikuu meni aikalailla horroksessa, mutta pitänee tässä ruveta heräilemään talviuniltaan, kun kevään ensi merkit ovat jo näkyvissä - ulkona on jopa paistanut aurinko ja meidän pesuhuoneeseen ilmestyi ensimmäinen muurahainen. Horroksesta huolimatta sentään tuli neulottua muutama rivi silloin tällöin (mahdollisimman aivotonta kylläkin), mutta ei puhettakaan siitä, että olisi saanut mitään viimesteltyä esittelykuntoon. Kotitontulle ohjeeksi, että vierashuoneen pöydältä saa ottaa ja päätellä niitä töitä ihan vapaasti ja sen valkoisen huivin voisi myös pingottaa niin näyttäisi pitsiltä eikä vaan mytyltä. Mä lupaan tarjota sitten maitoa ja keksejä, niin ollaan molemmat tyytyväisiä. Sitä odotellessa, melkein valmiiden sijaan esitellään nyt lievästi myöhästyneenä joulukuun viimeiset valmistuneet.

Pipo ja kauluri: omasta päästä
Lapaset: Cabley mitties (Allison Clayton), Ravelryssa
Lanka: Grinasco Tyrol, 290 g
Puikot: 5 mm

Virallinen versio: mä halusin kerrankin yhteensopivan setin - tumput, pipon ja kaulurin. Todellisuus: ostin taannoin Menitasta kolme kerää Grignascon Tyrolia, koska väri sopii hyvin mun talvitakkiin ja lanka oli ihanan pehmoista. Aikomuksena oli tehdä siitä ainakin tumput, ehkä. Ensin rupesin kuitenkin tekemään kauluria, koska piti saada jotain aivotonta neulottavaa tenttivalvontaan. Kaulurista oli tulossa kuitenkin aivan liian peltinen, mutta sovitettaessa näytti siltä, että lanka olisi oivaa pipomateriaalia ja mallitilkun (eli kaulurin) perusteella sai helposti pähkäiltyä pipon silmukkamäärät. Purin puolivalmiin kaulurin ja tein pipon. Sitten neuloin vihdoin ne tumput. Koska lankaa oli vielä jäljellä (muttei kokonaiseen kauluriin), kaivoin varastosta esiin Kid Mohairin jämät ja improvisoin vähän väljemmän kaulurin, kun en kerran juuri nyt tarvinnut niskatukea. Lopputuloksiin olen kyllä tyytyväinen, mutta säätöä oli ihan riittävästi. Lapasiakin tein ensin ohjeen mukaan, mutta sitten huomasin, ettei peukalokiilaton versio edes mahdu handuun. Onneksi paksua lankaa neuloo nopeasti, joten siitä purkaamisesta ei edes jäänyt harmitusta. Lapasista tuli lisäksi aivan loistavat - olen pitänyt niitä melkein joka päivä kohta kuukauden, mikä näkyy kuvastakin pienenä nuhjantumisena. En tiedä onko tässä ratkaisevassa asemassa ollut langanvalinta vai palmikot, mutta kerrankin sormia ei palella. Aiemmin on tullut kokeiltua sekä huovutettuja lapasia että lovikkalangasta neulottuja, mutta lopputulos on silti ollut vähän vilpoinen. Sen sitä saa, kun on varustettu olemattomalla ääreisverenkierrolla - minä ja Suomen talvi sovimme vähän huonosti yhteen. Jos vain saisi miehen houkuteltua muuttamaan etelämmäs, niin tulisi samalla kertaa hoidettua sekä talvinen hibernointitaipumus että paleleminen. Mitäköhän sitä keksisi - lammasfarmariksi Kreikkaan?