Lutkuti lutkuti, klik klik

Kiitokset kaikille onnittelijoille, olette ihania! Pikkutotoro voi paksusti ja kasvattaa poskiaan, kun taas vanhemmat kasvattavat tummia silmänalusiaan. Mutta positiivistakin kehitystä on tapahtunut - tutti maistuu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei vaavia tarvitse kaiken aikaa kantaa ja äiti saa välillä harrastaa. Puikot siis kilkkaa taas. Jippii! Sen verran kuitti kuitenkin olen, että projektien tiedot päivittynevät lähitulevaisuudessa lähinnä Ravelryn puolelle. Jos jollakulla on Maija Poppasen kännykkänumero, saa vinkata - maaginen hoitotäti olisi erikivaa.

Kaikille blogin lukijoille vielä oikein hyvää ja neulerikasta uutta vuotta!

Huoltotauko

En kadonnut maan päältä, tuli vaan muuta tekemistä. Täten blogi julistetaan tilapäisesti tauolla olevaksi, koska neuloa ei kertakaikkiaan ehdi - kiitos tuon kuvassa näkyvän otuksen. Pikkutotoro on nyt 6 viikkoa vanha eikä valitettavasti vieläkään osaa lukea niitä kirjoja, joissa kerrotaan että normaalit vauvat nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta. Valveilla ollessa sitten ollaan seurankipeitä ja seura saisi mielellään kantaa hänen potkuisuuttaan ympäriinsä, jotta mielenkiinto pysyy yllä ja vauva tyytyväisenä. Miten tähän yhtälöön saisi ympättyä langan ja puikot on mulle toistaiseksi mysteeri.

Kuvassa on myös ainoa pikkutotorolle tekemäni neuletyö, jonka onnistuin mitoittamaan oikein. Peiton kanssa ei voi näemmä mennä vikaan. Tein mä myös myssyn, lapaset ja sukat, mutta vastasyntynyt-koko on vissiin tarkoitettu jollekin toiselle, paljon pienemmälle vastasyntyneelle, kun ei tuo myssy mahtunut edes sairaalasta lähtiessä päähän.

Onneksi Marjut-täti osasi ottaa kasvuvaran huomioon (jostain kumman syystä päädyimme molemmat tähän samaan malliin). Muutenkin neulovat ystävät ovat pitäneet huolta siitä, ettei poitsu palellu sillä aikaa kun äiti yrittää kasvattaa itselleen toisen setin käsiä. Meidän taloudessa osataan varmasti arvostaa neulottuja lahjoja :)

Ishbel

Periaatteessa vihreä ei kuulu mun puvuston vakioväreihin. Jostain kumman syystä keväisin usein iskee kuitenkin sinnikäs halu saada jotain vihreää puikoille (ja kesällä taas tekee mieli virkata, ihme oireyhtymä). Joten kun huhtikuussa piti saada jotain aivotonta neulottavaa automatkalle ja olin juuri ostanut Ysoldan Whimsical Little Knits -kirjasen, niin äkkiä tekeillä olikin vihreä kolmiohuivi. Huvittavaa kyllä, lopulta juuri sen aivottoman osan huivista joutui tekemään kahteen kertaan, kun posotin menemään turhankin hanakasti - sileän osuuden loppuessa huivin toisessa laidassa oli 3 silmukkaa enemmän kuin toisessa eikä virhekohtia oikein onnistunut paikallistamaan parhaasta Sherlock Holmes -imitaatiostani huolimatta. Eikun purkuun ja uudestaan. Pitsiosuudessa ei taas ollut mitään ongelmaa.

Malli: Ishbel (Ysolda Teague, Rav-linkki)
Lanka: Ohut Pirkkalanka, 60 g
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Värin kuvaaminen oikein ei sitten luonnistunut millään lukuisista yrityksistä huolimatta, luonnossa huivi on vielä intensiivisemmän vihreä. Väri on ihan jees, mutta koko saisi olla ihan himpun verran isompi - yläreunan leveys on 118 cm. Tarkoitus olikin neuloa pienehkö huivi, jota voisi käyttää kaulahuivina, mutta muutama lisäsentti ei olisi ollut pahitteeksi. Muuten olisi voinut pingottaa isommaksi, mutta juuri tuo yläreuna ei olisi antanut yhtään enempää periksi (tämä huivi aloitetaan niskasta eli yläreuna muodostuu työn sivuista). Jälkiviisasteluna voisi todeta, että olisi voinut ehkä ottaa seuraavan puikkokoon käyttöön. Ohut Pirkkalanka sinänsä osoittautui oikein mainioksi pitsihuivilangaksi, voisin käyttää toistekin (eteenkin kun sitä taitaapi löytyä ihan varastostakin, hamsteri mikä hamsteri). Kuviotkin aukesivat oikein kauniisti pingotuksessa ja värikartta on tunnetusti ihanan monipuolinen. Ravelryssa kun on käynnissä vilkas keskustelu hyvistä ja huonoista suomalaisista langoista, niin Pirkanmaan lankoja voi kyllä vilpittömin mielin suositella.

Sukkamaniaa

Kesäkuu meni niin että hurahti, hups vaan. Tuli muun muassa vietettyä melkein kaksi viikkoa kahdella työreissulla. Onneksi puiset sukkapuikot pääsivät läpi turvatarkastuksesta ja niin yksinäinen sininen sukka sai kaverin. Olen aina luullut, että sukkien neulominen ohuesta langasta on tolkuttoman hidasta, mutta tämä yksilö valmistui niin nopeasti, että vika taisikin olla neulojan idlaamistaipumuksessa. Mulla on aina niin monta projektia kesken samaan aikaan, että valmistuminen tuppaa kestämään.

Malli: Hourglass eyelet socks (Cindy Putnam, Rav-linkki)
Lanka: SandnesGarn Sisu, 73 g
Puikot: 2,75 mm Knit Picks Harmonyt (olen fani)
Muuta: rävelletty

Koska sukkien neulominen on kivaa ja valmista saa halutessaan aikaiseksi jopa säädyllisen ajan sisällä, seuraava looginen askel oli tehdä tilaus Amazonille. Cookien sukkia olen ihastellut jo monesta blogista ja Socks from the toe up -kirjasta kiinnostuin erityisesti tekniikkaosion takia. Kummassakin kirjassa on monta ihanaa mallia ja olihan minulla jo ennestään jokunen Nancy Bushin sukkakirja hyllyssä, joten tekemistä riittänee joksikin aikaa :)

Sukkien neulomiseen tarvitaan mielenkiintoisten ohjeiden lisäksi tietysti myös lankaa ja toisella työreissulla sain yhdistettyä hyötyyn myös hupia. Tein siis minimittaisen lankakauppakierroksen Wienissä. Vettä tuli taivaan täydeltä, joten tyydyin käymään kahdessa lähekkäin sijaitsevassa lankakaupassa, jotka vaikuttivat parhailta Marjutin Ullaan kirjoittaman reportaasin perusteella. Zwei Glatt Zwei Verkehrt -kaupasta mukaan tarttui Araucanian Rancoa, Noro Kureyon Sockia ja OnLinien sukkalankaa. Wollboutique Rosa Maria Baldasta taas on peräisin oikean reunan Zauberball-kerät. Huomattavasti terveellisempiä tuliaisia kuin Mozart-kuulat.

Ootko sydänkäpysein?

Kumppani hakusessa. Minä - rehellinen sininen sukka, lankanakin on Sisu. Pintakuviota on, muttei mitään ihmeellisiä krumeluureja. Olen parhaimmillani sisätiloissa viileinä kesäpäivinä, kumisaappaisiin taidan olla liian mukavuudenhaluinen. Viihdyn kotona sohvalla ja tykkään katsella Midsommerin murhia. Olen kiltti ja luotettava, mutta hitusen yksinäinen. Löytyisikö minulle paria?

Toim. huom. Sukka on alunperin aloitettu viime vuoden heinäkuussa ja hibernoinut siis ihan kiitettävän kauan. Knitzissa on selkeästi taikaa, ensimmäinen sukka valmistui kuin itsestään. Jäämme odottamaan miten käy parin kanssa.

Maitokahvia

Helteiden kunniaksi esitelläänpäs yksi villainen aikaansaannos lisää. Kävimme kerran ihastelemassa alpakoita Ali-Ollin alpakkatilalla ja ostin minä pikkasen lankaakin. Alpakat olivat kyllä niin suloisia, että vierailu kannattaa ihan pelkästään niiden näkemisen vuoksi.

Ostin kolmenväristä lankaa ja kuvittelin tekeväni niistä jonkin sortin baskerin ja kaulahuivin. Törmäsin kuitenkin Ravelryssä kivannäköiseen kolmiohuiviohjeeseen ja olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että nämä langat olivat selvästi tarkoitettu tulemaan täksi huiviksi.

Malli: Textured shawl recipe (Orlane, Rav-linkki)
Lanka: perulainen alpakkalanka, yht. 165 g
Puikot: 4,5 mm
muuta: rävelletty

Väreistä tulee mieleen ranskalainen maitokahvi - valkoinen kuuma maito, tumma kahvi ja beigeksi sekoittunut valmis juoma. Suomalaista kahvia en osaa juoda, mutta ranskalainen maitokahvi ja croissantti kelpaavat milloin vaan. Aina parempaa jos niitä voi nauttia Ranskassa.

Tytön parhaat ystävät

Jos pitäydytään puhtaasti asioissa*, niin mielestäni nettiä ja omaa Visaa on vaikeaa päihittää tytön parhaina ystävinä, vaikka timanteilla on varmasti oma vankka kannattajakuntansa. Ajatellaan vaikkapa tätä päivää. Töistä tullessani olin ihan kuitti, lenkkikaverilla on flunssa ja mieskin on työmatkalla maassa, jossa gsm ei toimi. Blaah kesti postilaatikolle asti. Siellä uusin Interweave Knits odotti minua kiltisti toisen rapakon takaa saapuneen paketin kanssa. Katsokaa, tilasin netistä violettia serpentiinia!

Ehkei kuitenkaan - olin haaveillut omasta Knitzista jo pidemmän aikaa ja vihdoin sain aikaiseksi tilata itselleni sellaisen. Eipä tarvitse enää pelätä sukkapuikkojen katkeamista laukussa tai silmukoiden tippumista. Puhumattakaan siitä, että se on niin nätti ja kiva ja ihana ja mun... Välineurheilu on sitten nannaa. Tämän sukan mahdollisuudet valmistua paranivat juuri huomattavasti, koska nyt mun on pakko kuljettaa sitä mukanani joka paikkaan. Todennäköisesti siinä sivussa tulee myös neulottua jokunen rivi.

* "Asioita on esimerkiksi juusto ja pelikaanikin on asia, muita asioita ovat tursas ja viisumi..." (Ultra Bra, Laulu asioista)

Kaksi pientä elefanttia marssi näin

Lorvikatarrin selätettyäni tikutin nämäkin lapaset valmiiksi. Niistä tulikin niin söpöt, että melkein harmittaa, kun ulkona ei taida enää oikein olla lapaskelejä. Ei sentään, lämmintä saisi mielellään olla, kyllä lapasille tulee ennen pitkää käyttöä.

Malli: Flora-lapaset (Eeva Saviranta: Ullan adventtikalenteri)
Lanka: Twileys Freedom Spirit, 63 g; Drops Alpaca
Puikot: 3,5 mm
Muuta: rävelletty

Efelanttikuvio on peräisin Jessica Trompin sivustolta. Jatan mahtavan sliparin jälkeen teki mieli neuloa ronsuja johonkin, mutta kirjoneulenoviisina ajattelin pitäytyä riittävän pienessä työssä, mikä oli jälkeenpäin ajatellen aivan oikea valinta. Itse lapasohje oli hyvä ja selkeä. Muutamia pieniä säätöjä tuli tehtyä - alareunan kirjoneuleraidan jätin pois ja peukalokiilan lisäykset on tehty joka 3. kerros eikä joka 2. kerros. Lapasen toiselle puolelle päädyin neulomaan ruudukkoa vinoneliöiden sijaan. Kuviolangan väri oli sen verran lähellä pääväriä, että osalla vinoneliöistä hävisi kärki.

En vielä täysin vakuuttunut siitä, että kirjoneuleen neulominen sopii mun luonteelleni, mutta pitää sitä vielä pariin kertaan kokeilla ennenkuin luovuttaa. Maailma on nimittäin täynnä ihania kirjoneulelapasten ohjeita ja joku on ehkä saattanut hamstrata niihin sopivaa lankaakin, dum di dum...

Minne katosivat päivät...

Kaksi viikkoa katosi tosta vaan, kiitos influenssan. Nyt sekin on kokeiltu, enkä suoraan sanottuna suosittele. Enimmäkseen olo on ollut niin tokkurainen, ettei edes neulominen maistunut - sellaista ei täällä usein tapahdu. Waily waily...

Viivästyksestä huolimatta, kerrotaanpas mitä tuli tehtyä huhtikuun alkupuolella. Mä tein kuulkas myssyn ja se sopii päähän! Haaste selätetty. Sitten kun mä koitan seuraavaa pipomallia, niin nähdään oliko tämä vain onnekas poikkeus joka vahvistaa säännön (ts. oikeankokoisen pipon neulominen on mulle mahdoton tehtävä). Tuo poikittain neulottu reunus on mainio, joustaa sopivasti ja mukautuu hyvin päähän. Fiiliksen mukaan voi kääntää reunuksen kaksinkerroin tai pitää suorana, tykkään kummastakin tavasta. Lakkiosasta ei tullut yhtä pulleaa kuin alkuperäisessä, mutta se on oikeastaan enemmän makuuni tällaisena. Vanhaa pipoa ei tullut pidettyä juuri koskaan liian ison kokonsa takia ja tämä on jo ollut päässä monta kertaa. Lopputulos on siis varsin mieluisa, kannatti purkaa ja ottaa lanka parempaan käyttöön.

Malli: Perpendicular (Shelby Dyas, Ravelryssa)
Lanka: Noro Silk Garden, yht. 75 g, värit 226&204
Puikot: 4,5 mm
Muuta: rävelletty

Myssyn tekemisen varjolla sain itseni motivoitua neulomaan keskeneräiset Noro-lapasetkin valmiiksi. Miten peukaloiden neulomisen aloittaminen voi vaatia niin paljon tahdonvoimaa?

Malli: Mitered mittens (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Noro Kureyon, 70 g, väri 52
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Oma käsi on sen verran pieni, että kokoa piti pienentää 44 silmukkaan. Peukaloissa on sovellettu Kathryn Ivyn muokkauksia, mutta poimin kaikelta varalta pari ylimääräistä silmukkaa peukkuun ja kavensin ne sitten ensimmäisellä kerroksella pois, eipä tuule läpi. Suurin säätö oli lapasen kärjen kanssa. Alkuperäinen on vähän liian terävä mun makuun, mutta kyökkipistotkaan eivät näyttäneet mieluisilta (oikeanpuoleinen lapanen alla). Kehittelin sitten pyöreän kärjen jättämällä välikerrokset pois, kun jäljellä oli 6 s puikkoa kohti ja vedin langan läpi, kun jäljellä oli 12 s yhteensä. Nyt ne on täydelliset.

Kesä saa mun puolesta tulla, mä olen varustautunut hyvin. Norsulapasetkin on nimittäin valmiit, kuvia ja raporttia lähipäivinä.

My precious

Kaikki alkoi, kun Kristel laittoi blogiinsa kuvan tilaamistaan Jitterbugeista. Mä olin pystynyt vastustamaan Colinetten verkkokauppaa harvinaisen pitkään, mutta kuvan näkeminen punnan nykyiseen kurssiin yhdistettynä oli vihoviimeinen pisara. Koska sortuminen on aina kivempaa kimpassa, esitin ihan viattoman kysymyksen muillekin paikallisille neulojille: "haluaako joku tilata kimpassa lankaa?". Lopputuloksena hain postista 5,2 kg:n paketin tai siis oikeastaan säkin. Katsokaa vaikka, nuo on normaalikokoiset Fiskarsin keittiösakset.

Tilasimme yhteensä kahdeksan Jitterbug-sekoituspakettia, eikä muuten ollut mikään helppo homma valita mitkä kaksi jäivät meille asumaan.

Oma saalis vielä ryhmäkuvassa. Törmäsin Ravelryssa täydellisen värisiin polvisukkiin ja oli pakko hankkia kaksi vyyhtiä Morello Mash -värisenä. Nyt tekee vaan mieli silitellä noita vyyhtejä. On sitä omituisempiakin addiktioita olemassa, tällä saa sentään jalat lämpimiksi.

Mutta pystyykö hän siihen?

Haaste: neuloa sopivan kokoinen päähine. Sopiva tarkoittaa sitä, että se ei saisi pyöriä päässä eikä päätyä nelivuotiaalle kummitytölle. Suurin osa mun itse tekemistäni pään lämmittimistä kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan. Haaste on siis vaikeampi kuin miltä se kuullostaa.

Välineet: 2 kerää Silk Gardenia. Suurin osa toisesta kerästä on vielä ammoisina aikoina neulotun selkeästi liian ison pipon muodossa (pipon ympäryys 64 cm, pään ympäryys 56 cm - Houston, we have a problem). Mä tein muuten mallitilkun - oikeesti!

Ohje: Perpendicular (Ravelryssa). Teoriassa tämä voisi toimia, koska hattu aloitetaan poikittain neulotusta reunuksesta. Käytäntö voikin sitten olla jotain ihan muuta. Jos tästäkin tulee liian iso, niin pitänee tyytyä kohtaloonsa ja hankkia rastat.

Norsullani on kärsä!

Keskeytämme huiviparaatin tärkeän tiedotuksen vuoksi. Ronsulapasen mahdollisuudet saada lajikumppani ovat huomattavasti parantuneet ja ronsu kakkonen on yhtäkkiä edennyt roiman harppauksen eteenpäin. Minun ja kirjoneuleen suhteella on ehkä sittenkin toivoa, jee!

Kaikenlaisia virityksiä tuli kokeiltua erinomaisen epätyydyttävin tuloksin, mutta yksi tapa tuntuu jopa toimivalta. Törmäsin Villapallon kuvaukseen siitä, miten hän pitää lankoja ja tämä sormivoimisteluasento tuntuu toistaiseksi parhaalta omiin kätösiin. Langat menevät ihan samalla tavalla muuten, mutta ne laitetaankin etusormen päällä ristiin. Pikkasen on tietysti säätämistä, kun tässä mallissa kuvioväriä käytetään niin paljon enemmän kuin taustaväriä, joten taustalanka tahtoo välillä jäädä turhan löysäksi, mutta on tämä silti selkeä parannus entisiin kokeiluihin. Väittäisin melkein, että ronsu kakkosen neulepintakin on tasaisempi.

Huiviparaati, vol. 2

En ole hirveästi fanittanut Novitaa viime vuosina, mutta tämän talven Luksus-linja tuntuu olevan miellyttävä poikkeus. Sain lahjaksi kolme kerää Windia, joiden neulominen oli oikeasti antoisaa. Harmi vain, ettei langan tulevaisuuden näkymistä voi Novitalla koskaan tietää - uusi kausi, uudet langat tai ainakin eri värit. Varmimmaksi vakuudeksi piti ostaa Cloudiakin varastoon kokeiltavaksi, koska se vaikutti hyvin samankaltaiselta Windin kanssa.

Malli: Haven (Kim Hargreaves: Heartfelt)
Lanka: Novita Wind, 140 g
Puikot: 5 mm

Malliksi valikoitui Kim Hargreavesin suunnittelema Haven-huivi, jonka nimi tuli luettua melkein joka kerta "heaven". Sinänsä sopiva lukihärö, koska tuuli ja taivas ne yhteen sopii. Ohjeen ainoa miinus tulee kaavion puuttumisesta, mutta se asia oli onneksi helposti korjattavissa kynän ja ruutupaperin avulla, sillä malli sinänsä ei ole vaikea. Lanka käyttäytyi jännästi märkänä, se muuttui pehmeästä ja kimmoisasta ohueksi ja kiiltäväksi. Pingottamalla olisi saanut pitsikuviota vielä enemmän auki, sillä huivia olisi kyllä saanut venytettyä vaikka millä mitalla, mutta hitsauspuikot on vielä hankkimatta eikä reunasta olisi varmasti tullut suoraa nuppineuloilla. Nyt annoin vain kuivua tasossa ja lopputulos on mielestäni kaunis jo sellaisenaan. Sitäpaitsi pituuskin on nyt juuri passeli mun mittaiselle. Lisää tällaista Novitaa, kiitos.

Huiviparaati, vol. 1

Yksi niistä asioista joihin uskon vakaasti on, ettei ihmisellä voi olla liian monta huivia. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja laskea nekin, jotka tein aikana ennen blogia ja Ravelrya, mutta uskon pääseväni yli kolmenkymmenen. Onneksi talouttamme on siunattu tilavalla eteisellä. Palelevaisena ihmisenä käytän huiveja suurimman osan vuotta, joten tälle iloiselle joukolle tulee tikutettua seuraa säännöllisin väliajoin. Neulomisenkin kannalta huivit ovat kivoja, harvemmin tarvitsee tehdä mallitilkkua ja pienestäkin määrästä lankaa saa kivaa aikaiseksi. Ennenkaikkea, huivi on ystävä - se ei koskaan tee mulle samanlaisia ohareita kuin pipot, joista tulee aivan liian usein joko liian pieniä tai isoja kaikista varotoimenpiteistä huolimatta.

Malli: Reversible plaited scarf (Stephen Jones)
Lanka: Rowan Plaid, 180 g
Puikot: joko 7 mm tai 8 mm (dementia iski)

Neuletakista (juu, hihat edelleen irtona) ylijäänyt lanka muotoutui palmikkohuiviksi, joskin malli on vähän tavanomaisesta poikkeava. Lopputulos on mieluinen ja Plaid selkeästi tykkää kylpeä - silmukat ovat paljon tasaisempia ja pulleampia pesun jäljiltä. Ehkä nyt saisi sen takinkin viimeisteltyä. Mulla on ollut pieni blaah sen suhteen, kun en ollut täysin tyytyväinen neulepintaan, mutta pesu saa näemmä ihmeitä aikaiseksi.

Voihan verenpaine

Argh! Miten kirjoneuleen neulominen voi olla niin himputin vaikeeta. Kaksi riviä tehty lapasen kuviosta - vasemman käden etusormi kramppaa ja otsasuoni tykyttää. Eka lapanen on jollain ihmeen konstilla puserrettu valmiiksi (peukkuahan ei lasketa) viime kevättalvena ja päätin tekaista sille vihdoin kaverin. Olin jo autuaasti unohtanut, miten toivoton olen kirjoneuleen suhteen. Vasen käsi toimii muuten oikein hyvin, mutta auta armias, jos sormien päältä pitää juoksuttaa kahta lankaa yhtä aikaa - sormet on solmussa ja langat myös. Ainoa tapa saada langat pysymään erillään on jäkittää etusormea krampin rajoille. Ja jos on langat solmussa, niin ei ole mitään toivoa saada dominoiva väri kulkemaan aina samaa kautta. Tasaisesta langankireydestä en ala edes avautua. Ehkä pitäisi suosiolla kokeilla lapasiin magic loopia, vaikka mieluummin käytän aina lyhyitä sukkapuikkoja pieniin töihin. Voisin muuten vetäistä lihavat henkselit koko kirjoneuleen yli, mutta kun kirjoneulelapaset ovat niin kauniita. Blaah, neulomisen piti olla rentouttava harrastus. Pitäisi varmaan olla lisäksi joku kotieläin harrasteperäisen stressin lievittämiseksi. Kissojen omistajilla on tiettävästi vähemmän sydänkohtauksia.

Mistä tunnet sä ystävän

Ystävänpäivä on ovella ja mainosten perusteella ystäviä pitäisi muistaa jotenkin - korteilla, lahjoilla ja sen semmoisilla. Todellinen ystävä kuitenkin ymmärtää vaikka kortti jäisi tänä vuonna antamatta ja käyttäisit ne rahat toisenlaiseen ystävyyden osoitukseen. Australiassa olisi nyt nimittäin paljon sellaisia, jotka ovat avun tarpeessa, kun tuhoisat maastopalot ovat vieneet kaiken. Auttaa voi niin ihmisiä Australian punaisen ristin kautta, kuin eläimiä RSPCA Victorian tai Wildlife Victorian kautta. Porkkanaksi kerrottakoon, että Serendipity-blogissa arvotaan paljon neuleaiheisia palkintoja Punaiselle ristille lahjottaneiden kesken. Kymmenellä Australian dollarilla saa yhden osallistumisarvan, mikä vastaa viittä euroa. Se on pieni hinta hyvälle teolle.

Päätämme radiohiljaisuuden

Tammikuu meni aikalailla horroksessa, mutta pitänee tässä ruveta heräilemään talviuniltaan, kun kevään ensi merkit ovat jo näkyvissä - ulkona on jopa paistanut aurinko ja meidän pesuhuoneeseen ilmestyi ensimmäinen muurahainen. Horroksesta huolimatta sentään tuli neulottua muutama rivi silloin tällöin (mahdollisimman aivotonta kylläkin), mutta ei puhettakaan siitä, että olisi saanut mitään viimesteltyä esittelykuntoon. Kotitontulle ohjeeksi, että vierashuoneen pöydältä saa ottaa ja päätellä niitä töitä ihan vapaasti ja sen valkoisen huivin voisi myös pingottaa niin näyttäisi pitsiltä eikä vaan mytyltä. Mä lupaan tarjota sitten maitoa ja keksejä, niin ollaan molemmat tyytyväisiä. Sitä odotellessa, melkein valmiiden sijaan esitellään nyt lievästi myöhästyneenä joulukuun viimeiset valmistuneet.

Pipo ja kauluri: omasta päästä
Lapaset: Cabley mitties (Allison Clayton), Ravelryssa
Lanka: Grinasco Tyrol, 290 g
Puikot: 5 mm

Virallinen versio: mä halusin kerrankin yhteensopivan setin - tumput, pipon ja kaulurin. Todellisuus: ostin taannoin Menitasta kolme kerää Grignascon Tyrolia, koska väri sopii hyvin mun talvitakkiin ja lanka oli ihanan pehmoista. Aikomuksena oli tehdä siitä ainakin tumput, ehkä. Ensin rupesin kuitenkin tekemään kauluria, koska piti saada jotain aivotonta neulottavaa tenttivalvontaan. Kaulurista oli tulossa kuitenkin aivan liian peltinen, mutta sovitettaessa näytti siltä, että lanka olisi oivaa pipomateriaalia ja mallitilkun (eli kaulurin) perusteella sai helposti pähkäiltyä pipon silmukkamäärät. Purin puolivalmiin kaulurin ja tein pipon. Sitten neuloin vihdoin ne tumput. Koska lankaa oli vielä jäljellä (muttei kokonaiseen kauluriin), kaivoin varastosta esiin Kid Mohairin jämät ja improvisoin vähän väljemmän kaulurin, kun en kerran juuri nyt tarvinnut niskatukea. Lopputuloksiin olen kyllä tyytyväinen, mutta säätöä oli ihan riittävästi. Lapasiakin tein ensin ohjeen mukaan, mutta sitten huomasin, ettei peukalokiilaton versio edes mahdu handuun. Onneksi paksua lankaa neuloo nopeasti, joten siitä purkaamisesta ei edes jäänyt harmitusta. Lapasista tuli lisäksi aivan loistavat - olen pitänyt niitä melkein joka päivä kohta kuukauden, mikä näkyy kuvastakin pienenä nuhjantumisena. En tiedä onko tässä ratkaisevassa asemassa ollut langanvalinta vai palmikot, mutta kerrankin sormia ei palella. Aiemmin on tullut kokeiltua sekä huovutettuja lapasia että lovikkalangasta neulottuja, mutta lopputulos on silti ollut vähän vilpoinen. Sen sitä saa, kun on varustettu olemattomalla ääreisverenkierrolla - minä ja Suomen talvi sovimme vähän huonosti yhteen. Jos vain saisi miehen houkuteltua muuttamaan etelämmäs, niin tulisi samalla kertaa hoidettua sekä talvinen hibernointitaipumus että paleleminen. Mitäköhän sitä keksisi - lammasfarmariksi Kreikkaan?