Lutkuti lutkuti, klik klik

Kiitokset kaikille onnittelijoille, olette ihania! Pikkutotoro voi paksusti ja kasvattaa poskiaan, kun taas vanhemmat kasvattavat tummia silmänalusiaan. Mutta positiivistakin kehitystä on tapahtunut - tutti maistuu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei vaavia tarvitse kaiken aikaa kantaa ja äiti saa välillä harrastaa. Puikot siis kilkkaa taas. Jippii! Sen verran kuitti kuitenkin olen, että projektien tiedot päivittynevät lähitulevaisuudessa lähinnä Ravelryn puolelle. Jos jollakulla on Maija Poppasen kännykkänumero, saa vinkata - maaginen hoitotäti olisi erikivaa.

Kaikille blogin lukijoille vielä oikein hyvää ja neulerikasta uutta vuotta!

Huoltotauko

En kadonnut maan päältä, tuli vaan muuta tekemistä. Täten blogi julistetaan tilapäisesti tauolla olevaksi, koska neuloa ei kertakaikkiaan ehdi - kiitos tuon kuvassa näkyvän otuksen. Pikkutotoro on nyt 6 viikkoa vanha eikä valitettavasti vieläkään osaa lukea niitä kirjoja, joissa kerrotaan että normaalit vauvat nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta. Valveilla ollessa sitten ollaan seurankipeitä ja seura saisi mielellään kantaa hänen potkuisuuttaan ympäriinsä, jotta mielenkiinto pysyy yllä ja vauva tyytyväisenä. Miten tähän yhtälöön saisi ympättyä langan ja puikot on mulle toistaiseksi mysteeri.

Kuvassa on myös ainoa pikkutotorolle tekemäni neuletyö, jonka onnistuin mitoittamaan oikein. Peiton kanssa ei voi näemmä mennä vikaan. Tein mä myös myssyn, lapaset ja sukat, mutta vastasyntynyt-koko on vissiin tarkoitettu jollekin toiselle, paljon pienemmälle vastasyntyneelle, kun ei tuo myssy mahtunut edes sairaalasta lähtiessä päähän.

Onneksi Marjut-täti osasi ottaa kasvuvaran huomioon (jostain kumman syystä päädyimme molemmat tähän samaan malliin). Muutenkin neulovat ystävät ovat pitäneet huolta siitä, ettei poitsu palellu sillä aikaa kun äiti yrittää kasvattaa itselleen toisen setin käsiä. Meidän taloudessa osataan varmasti arvostaa neulottuja lahjoja :)

Ishbel

Periaatteessa vihreä ei kuulu mun puvuston vakioväreihin. Jostain kumman syystä keväisin usein iskee kuitenkin sinnikäs halu saada jotain vihreää puikoille (ja kesällä taas tekee mieli virkata, ihme oireyhtymä). Joten kun huhtikuussa piti saada jotain aivotonta neulottavaa automatkalle ja olin juuri ostanut Ysoldan Whimsical Little Knits -kirjasen, niin äkkiä tekeillä olikin vihreä kolmiohuivi. Huvittavaa kyllä, lopulta juuri sen aivottoman osan huivista joutui tekemään kahteen kertaan, kun posotin menemään turhankin hanakasti - sileän osuuden loppuessa huivin toisessa laidassa oli 3 silmukkaa enemmän kuin toisessa eikä virhekohtia oikein onnistunut paikallistamaan parhaasta Sherlock Holmes -imitaatiostani huolimatta. Eikun purkuun ja uudestaan. Pitsiosuudessa ei taas ollut mitään ongelmaa.

Malli: Ishbel (Ysolda Teague, Rav-linkki)
Lanka: Ohut Pirkkalanka, 60 g
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Värin kuvaaminen oikein ei sitten luonnistunut millään lukuisista yrityksistä huolimatta, luonnossa huivi on vielä intensiivisemmän vihreä. Väri on ihan jees, mutta koko saisi olla ihan himpun verran isompi - yläreunan leveys on 118 cm. Tarkoitus olikin neuloa pienehkö huivi, jota voisi käyttää kaulahuivina, mutta muutama lisäsentti ei olisi ollut pahitteeksi. Muuten olisi voinut pingottaa isommaksi, mutta juuri tuo yläreuna ei olisi antanut yhtään enempää periksi (tämä huivi aloitetaan niskasta eli yläreuna muodostuu työn sivuista). Jälkiviisasteluna voisi todeta, että olisi voinut ehkä ottaa seuraavan puikkokoon käyttöön. Ohut Pirkkalanka sinänsä osoittautui oikein mainioksi pitsihuivilangaksi, voisin käyttää toistekin (eteenkin kun sitä taitaapi löytyä ihan varastostakin, hamsteri mikä hamsteri). Kuviotkin aukesivat oikein kauniisti pingotuksessa ja värikartta on tunnetusti ihanan monipuolinen. Ravelryssa kun on käynnissä vilkas keskustelu hyvistä ja huonoista suomalaisista langoista, niin Pirkanmaan lankoja voi kyllä vilpittömin mielin suositella.

Sukkamaniaa

Kesäkuu meni niin että hurahti, hups vaan. Tuli muun muassa vietettyä melkein kaksi viikkoa kahdella työreissulla. Onneksi puiset sukkapuikot pääsivät läpi turvatarkastuksesta ja niin yksinäinen sininen sukka sai kaverin. Olen aina luullut, että sukkien neulominen ohuesta langasta on tolkuttoman hidasta, mutta tämä yksilö valmistui niin nopeasti, että vika taisikin olla neulojan idlaamistaipumuksessa. Mulla on aina niin monta projektia kesken samaan aikaan, että valmistuminen tuppaa kestämään.

Malli: Hourglass eyelet socks (Cindy Putnam, Rav-linkki)
Lanka: SandnesGarn Sisu, 73 g
Puikot: 2,75 mm Knit Picks Harmonyt (olen fani)
Muuta: rävelletty

Koska sukkien neulominen on kivaa ja valmista saa halutessaan aikaiseksi jopa säädyllisen ajan sisällä, seuraava looginen askel oli tehdä tilaus Amazonille. Cookien sukkia olen ihastellut jo monesta blogista ja Socks from the toe up -kirjasta kiinnostuin erityisesti tekniikkaosion takia. Kummassakin kirjassa on monta ihanaa mallia ja olihan minulla jo ennestään jokunen Nancy Bushin sukkakirja hyllyssä, joten tekemistä riittänee joksikin aikaa :)

Sukkien neulomiseen tarvitaan mielenkiintoisten ohjeiden lisäksi tietysti myös lankaa ja toisella työreissulla sain yhdistettyä hyötyyn myös hupia. Tein siis minimittaisen lankakauppakierroksen Wienissä. Vettä tuli taivaan täydeltä, joten tyydyin käymään kahdessa lähekkäin sijaitsevassa lankakaupassa, jotka vaikuttivat parhailta Marjutin Ullaan kirjoittaman reportaasin perusteella. Zwei Glatt Zwei Verkehrt -kaupasta mukaan tarttui Araucanian Rancoa, Noro Kureyon Sockia ja OnLinien sukkalankaa. Wollboutique Rosa Maria Baldasta taas on peräisin oikean reunan Zauberball-kerät. Huomattavasti terveellisempiä tuliaisia kuin Mozart-kuulat.

Ootko sydänkäpysein?

Kumppani hakusessa. Minä - rehellinen sininen sukka, lankanakin on Sisu. Pintakuviota on, muttei mitään ihmeellisiä krumeluureja. Olen parhaimmillani sisätiloissa viileinä kesäpäivinä, kumisaappaisiin taidan olla liian mukavuudenhaluinen. Viihdyn kotona sohvalla ja tykkään katsella Midsommerin murhia. Olen kiltti ja luotettava, mutta hitusen yksinäinen. Löytyisikö minulle paria?

Toim. huom. Sukka on alunperin aloitettu viime vuoden heinäkuussa ja hibernoinut siis ihan kiitettävän kauan. Knitzissa on selkeästi taikaa, ensimmäinen sukka valmistui kuin itsestään. Jäämme odottamaan miten käy parin kanssa.

Maitokahvia

Helteiden kunniaksi esitelläänpäs yksi villainen aikaansaannos lisää. Kävimme kerran ihastelemassa alpakoita Ali-Ollin alpakkatilalla ja ostin minä pikkasen lankaakin. Alpakat olivat kyllä niin suloisia, että vierailu kannattaa ihan pelkästään niiden näkemisen vuoksi.

Ostin kolmenväristä lankaa ja kuvittelin tekeväni niistä jonkin sortin baskerin ja kaulahuivin. Törmäsin kuitenkin Ravelryssä kivannäköiseen kolmiohuiviohjeeseen ja olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että nämä langat olivat selvästi tarkoitettu tulemaan täksi huiviksi.

Malli: Textured shawl recipe (Orlane, Rav-linkki)
Lanka: perulainen alpakkalanka, yht. 165 g
Puikot: 4,5 mm
muuta: rävelletty

Väreistä tulee mieleen ranskalainen maitokahvi - valkoinen kuuma maito, tumma kahvi ja beigeksi sekoittunut valmis juoma. Suomalaista kahvia en osaa juoda, mutta ranskalainen maitokahvi ja croissantti kelpaavat milloin vaan. Aina parempaa jos niitä voi nauttia Ranskassa.

Tytön parhaat ystävät

Jos pitäydytään puhtaasti asioissa*, niin mielestäni nettiä ja omaa Visaa on vaikeaa päihittää tytön parhaina ystävinä, vaikka timanteilla on varmasti oma vankka kannattajakuntansa. Ajatellaan vaikkapa tätä päivää. Töistä tullessani olin ihan kuitti, lenkkikaverilla on flunssa ja mieskin on työmatkalla maassa, jossa gsm ei toimi. Blaah kesti postilaatikolle asti. Siellä uusin Interweave Knits odotti minua kiltisti toisen rapakon takaa saapuneen paketin kanssa. Katsokaa, tilasin netistä violettia serpentiinia!

Ehkei kuitenkaan - olin haaveillut omasta Knitzista jo pidemmän aikaa ja vihdoin sain aikaiseksi tilata itselleni sellaisen. Eipä tarvitse enää pelätä sukkapuikkojen katkeamista laukussa tai silmukoiden tippumista. Puhumattakaan siitä, että se on niin nätti ja kiva ja ihana ja mun... Välineurheilu on sitten nannaa. Tämän sukan mahdollisuudet valmistua paranivat juuri huomattavasti, koska nyt mun on pakko kuljettaa sitä mukanani joka paikkaan. Todennäköisesti siinä sivussa tulee myös neulottua jokunen rivi.

* "Asioita on esimerkiksi juusto ja pelikaanikin on asia, muita asioita ovat tursas ja viisumi..." (Ultra Bra, Laulu asioista)