Paluu tulevaisuuteen

Neljä vuotta on varsin hyvä ikä. Ainakaan 4 v juuri täyttänyt kummityttö ei tunnu vielä stressavan yhtään mistään. Saa leikkiä päivät pitkät eikä elämässä ole sen kummempia huolenaiheita kuin lelujen jakaminen pikkuveljen kanssa. Omasta lapsuudesta kaipaan eniten juuri myönteistä elämänasennetta. Jotenkin se vain hävisi viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli siirryttyä työelämään (pätkätöillä ja yksin puurtamisella saattoi olla vaikutusta asiaan).

Toinen, jota kaipaan, on isoäiti - varhaislapsuuteni ehdottomasti tärkein henkilö. Isoäiti on vaikuttanut todella paljon siihen, minkälaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita minulla on. Hän myös opetti minut alunperin neulomaan ja virkkaamaan. Siivosin äskettäin kirjahyllyä ja löysin yhden isoäidin paksuista vihoista - täynnä muistiinpanoja mallineuleista ja neulemalleista. Siitä selviäsi kätevästi myös päänympärykseni 4-vuotiaana, hän kun on kirjoittanut mitatkin ylös. Näemmä olen perinyt myös tapani kirjoittaa kaikki asiat ylös (teen aina kaikesta listoja).

Kummityttö toivoi synttärilahjaksi virkkuukoukkua. Hän kun ajatteli opetella virkkaamaan (4 v:n päättäväisyydellä). Kädentaidoissa oleva jatkuvuus on jotenkin lohdullista. Vaikka edellisistä sukupolvista aika jättää, taidot siirtyvät seuraaville. Päätin minäkin virkata jotain pitkästä aikaa, eihän pelkkää koukkua voinut lahjaksi antaa. Koska lahjansaajalle pinkki on juuri nyt kova juttu, niin piti sitten virkata pinkkiä. Koska oli vähän kiire, niin piti valita paksu lanka. Laukusta tuli tosi söpö, mutta Maxi halkeilee ihan vietävästi, en suosittele kokemuksena. Ohjeessa oli muutamia omituisia kohtia, mutta kaupunkilaisjärjellä onneksi pystyi soveltamaan. Jotenkin tuntuu, että virkkuuohjeet on keskimäärin kirjoitettu epäselvemmin kuin neuleohjeet (tai sitten mä olen vain niin paljon kokeneempi neuloja, mikä on kyllä myös totta).

Malli: Moda
Lanka: Novita Maxi, vajaa 2 kerää
Koukku: 5 mm

What reading skills? Where?

Fraking awesome - I really didn't need an additional reminder of my limited crochet skills. Or more accurately - I do know how to crochet, I just cannot read crochet instructions without messing things up (I have accumulated some statistical evidence to prove this point). After some hiatus, I picked up my nearly finished Fat bottom bag, re-read the instruction to remind myself of what I'm supposed to be doing and suddenly realised I've been doing double crochet instead of instructed herringbone half-double crochet the whole time. No wonder the dimensions seemed somehow distorted. I didn't notice the difference to the picture in the book (it's a small photo after all), but I didn't even notice anything when inspecting a finished bag in person. And now I feel like an idiot, thank you very much. Unless I relent till tomorrow, this thing is going to make an addition to the Midsummer bonfire.

Keljuttaa, ketuttaa ja potuttaa - kyllä minä tiedän muistuttamattakin, että virkkaustaidoissani on parantamisen varaa. Tai oikeastaan osaan minä toki virkata, mutta en selkeästi kykene lukemaan ohjeita ilman että tulisi möhlittyä jollain tapaa (kertynyt aineisto osoittaa tämän oletuksen tilastollisesti merkitseväksi). Otin tauon jälkeen taas työn alle melkein valmiin Fat bottom -laukun, kertasin ohjeet varmistaakseni missä mennään ja yhtäkkiä tajusin tehneeni koko ajan kaksoispylväitä ohjeistettujen puolipylväiden sijaan. Ihmeekös mitat näyttivät jotenkin vääristyneiltä. Kirjan kuva on sen verran pieni, ettei eroa huomannut, mutta enhän minä tajunnut virhettäni vielä silloinkaan, kun tarkastelin valmista laukkua lähietäisyydeltä. Tuntuu sangen idioottimaiselta, kiva kiva. Jos en lepy huomiseksi, tekele saattaa päättyä kokkoon.