Tä tärrä tättää!

Koska meillä ei ole muita pieniä apureita kuin ne jotka salaa jättävät villakoiria nurkkiin keskellä yötä, arvonta suoritettiin Random.org:lla. Numeroksi arpoutui tällä kertaa 8 ja onnellinen voittaja on siis - Neulontain .kirsi! Fanfaarit voittajalle [yleistä hälinää, kukkien ojentelua, selkään taputtelua ja pikahaastattelu paikallislehteen]. Laitatko koordinaatit minulle sähköpostilla, niin kerät vaihtavat tukikohtaa.

Kiitoksia vielä kaikille onnitteluista ja kehuista - härpäkettä on testattu ja todettu, että kyllä se lämmittää. Ottaen huomioon että mua paleltaa keskimäärin vähintään kymmenen kuukautta vuodesta, armas mieheni on todennut "sä olet ihan oikea henkilö ostamaan villalankaa". Kommentti lämmitti kovasti mieltäni. Yleisön pyynnöstä laitetaan vielä kuva härpäkkeestä edestäpäin otettuna.Vasemmasta alanurkasta voi päätellä minkälaisia käsitöitä on viimeksi harrastettu, tästä taloudesta ei omenasose lopu ihan heti. PS: Gimblen olen tilannut suoraan tuolta sivulta, onni on oma luottokortti ;)

Holy moly Batman!

Olen neulonut itselleni punertavan lepakkoviitan, vapiskoon lähiseudun pahantekijät. Kukaan ei kiusaa viattomia lankoja tai uhkaile lampaita minun vuorollani.

Malli: Pimlico Shrug (Knit 2 Together)
Lanka: Jaeger Luxury Tweed, 6 kerää
Puikot: 3,5 & 4 mm

Lepakkoviitta tuli tikutettua kerrankin nopeasti, kun tein sen Ravelympics:iin. Ilman takarajaa kyllästyminen olisi saattanut iskeäkin, mutta joukkohypnoosi tai mikä lienee auttoi edistymistä. Kisaneuleeksi oli oikeastaan pakko valita joku riittävän simppeli ja ilman sovitusta etenevä neule, kun heti kisojen alettua piti istua tuntikausia autossa halki Suomen. Hyvin alkanutta rupeamaa olikin hyvä sitten jatkaa digiboksin tyhjentämisen merkeissä. "Mun täytyy nyt katsoa tämä leffa, jotta mä saan kisaneuleen valmiiksi ajoissa", heh. Olympialaisten loputtua onkin tullut luettua enemmän kirjoja, kun tv-viihde alkoi tulla korvista. Nyt mä harjoittelen samanaikaista neulomista ja lukemista, Gimble on muuten mainio keksintö.

Alkuperäisellä ohjeella tästä olisi tullut torkkupeitto, joten lyhensin suosiolla suoraa vartalo-osaa 30 cm:llä. Voi kuvitella missä tuo alareuna olisi, jos olisin neulonut ohjeen mukaan. Järjen käyttö on sallittua ja peräti suotavaa, jos ei ole tätä pidemmät kintut. Lyhentämisen seurauksena mulle jäi kaksi korkkaamatonta kerää lankaa (65% villaa, 35% alpaka, 180m/50g), joille mulla ei ole mitään suunnitelmaa. Koska olen tänään taas kerran vuotta viisaampi kuin vielä eilen ja maan mainiolla tuulella kiitos lievän sokerihumalan (on muuten hyvä kakkuresepti, suosittelen), niin pistetään pystyyn synttäriarvonta. Jätä kommentti, niin saatat saada palleroiset itsellesi - arvonta suoritetaan tämän viikon perjantaina.

Ode to Kureyon

Oh Noro Kureyon, how I love thou - your woollyness, your long colour sequences and (with some minor exceptions) your colour combinations. I know we've had some disagreements, but we've always sorted them out. There have been knots in your skeins, but the Russian join worked like a dream and I only had six ends to weave at the end. You're little uneven in your structure, but the surface of a finished garment looks perfectly even after wetblocking. There has been some organic matter in you, but well ... compromises have to be made in a relationship. You're impossible to photograph (it's either colour or focus), but adorable to wear on a cold day.

Oi Noro Kureyon, kuinka rakastankaan sinua - villaisuuttasi, pitkiä väriliukumia ja (pieniä poikkeuksia lukuunottamatta) väriyhdistelmiäsi. Tiedän, meillä on ollut joitain erimielisyyksiä, mutta olemme aina saaneet ne selvitettyä. Kerissäsi on ollut solmuja, mutta venäläinen liitos on toiminut kuin unelma eikä minulla ollut kuin kuusi langanpäätä pääteltäväksi lopussa. Rakenteesi on hieman epätasainen, mutta kastelun jälkeen valmis pinta näyttää täydellisen tasaiselta. Sinussa on ollut satunnaista heinääkin, mutta ainahan suhteessa pitää olla valmis kompromisseihin. Sinusta on mahdottoman vaikeaa ottaa valokuvia (joko värit tai kuvan terävyys, muttei molempia samalla kertaa), mutta olet niin ihana pitää päällä kylmänä päivänä.

Pattern/ Malli: Top-down raglan cardi v 2.0 (cosmicpluto), 36-38''
Yarn/ Lanka: Noro Kureyon, 350 g
Needles/ Puikot: 5 mm & 4 mm (ribbing / joustimet)

Know thy measures

Does my bum look kind of small in this? On the other hand, this could be a great garment for "before" pictures on diet product advertisements. You know, get a skinny girl, dress her in an oversized pullover (possibly with a couple of pillows inside), take a picture, remove the pullover and the pillows, take another picture, and you have "before" and "after" set for your MiracleDietProduct(tm). The real miracle is how stupid they think the consumers to be as she's wearing exactly same make-up and hair in both shots.

Yeah, ripping it is. Actually, the gauge was checked beforehand, but someone just didn't think the pattern through. Even if it's A-lined, it doesn't need to resemble a tent at the bottom. The good thing is that I was knitting rather tight and having to wrestle with the purls was starting to bother me. Now, I'm doing the next smaller size combined with somewhat more relaxed gauge and I'm already feeling so much better about this project. The zen of ripping. After I've finished meditating on this, I simply must remind the maid about cleaning the mirrors properly. It's just so difficult to find decent servants nowadays.

Ei kai tämä nyt vaan saa mun peffaa näyttämään liian pieneltä? Tämä olisi kyllä loistoneule laihdutustuotteiden "ennen" -mainoskuviin. Kyllähän te tiedätte nämä - otetaan laiha tyttö, puetaan hänet liian isoon villapaitaan (voidaan lisätä myös pari tyynyä mukaan), napataan kuva, riisutaan villis ja tyynyt, otetaan toinen kuva ja kas, siinähän on IhmeDiettituotteelle(tm) valmis setti "ennen" ja "jälkeen" kuvineen. Todellinen ihme on kuinka tyhminä kuluttajia oikein pidetään, kun kummassakin kuvassa typyllä on sama meikki ja kampaus.

Ja eikun purkamaan. Neuletiheys oli kyllä tarkistettu etukäteen, mutta joku ei nyt vaan ajatellut ohjetta loppuun asti. Voihan vaate olla A-linjainen ilman että sen alaosa muistuttaa telttaa. Positiiviselta kannalta ajateltuna, mä neuloin aika tiukkaa ja nurjien silmukoiden vääntäminen alkoi jo käydä hermoille. Vaihdoin yhtä pienempään kokoon, löysäsin vähän otetta ja johan alkoi tuntua paremmalta. Purettujen silmukoiden zen. Kunhan olen meditoinnut tämän aiheen loppuun, pitää ehdottomasti muistuttaa sisäkköä, että peilit kuuluisi puhdistaa kunnolla. On se vain niin vaikeaa löytää kunnon palvelusväkeä näinä aikoina.

I Won't Let the Sun Go Down on Me

This year of handicrafts has started rather well, but for a certain reason I haven't posted about it. Let's see if you can spot my excuse. At the moment, I'm working on black socks (one is ready), dark grey mittens (one ready, but thumbless) and a black cable bag. In addition, the light is still absent from this part of the globe.

Käsityövuosi on lähtenyt ihan hyvin liikkeelle, mutta jostain syystä siitä kirjoittaminen on jäänyt. Mikäköhän mahtaa olla syy, katsotaanpas. Tällä hetkellä kesken ovat mustat sukat (yksi valmis), tummanharmaat lapaset (yksi valmis, mutta peukalotta) ja musta palmikkolaukku. Lisäksi valo on vieläkin harvinaista herkkua täälläpäin maailmaa.

I decided I needed something completely different as an antidote for darkness. Knitting was great fun (great yarn, smooth pattern, easily visualised progress), but getting this baby completely ready might take a while. This time, it's not even because of sewing seams and weaving ends (my least favourite parts as I might have mentioned a trillion times before). Top-down raglan is an ingenious invention - no seams, easy to try on and you can use up all your yarn. But how do I find buttons to match the multicolour glory of Noro Kureyon? Any suggestions?

Päätinkin tarvitsevani jotain täysin erilaista pimeyden vastalääkkeeksi. Neulominen oli todella rattoisaa (mainio lanka, toimiva ohje, silminnähtävä edistyminen), mutta tämän tekeleen loppuun saattaminen saattaa silti venähtää. Tällä kertaa kyse ei ole edes saumojen ompelemisesta tai langanpäiden päättelemisestä (vaihe josta vähiten pidän kuten olen ehkä jo biljoona kertaa maininnut). Ylösalaisin raglan on nerokas keksintö - ei saumoja, helppo koittaa päälle ja langan voi käyttää kokonaan. Mutta miten mä onnistun löytämään napit, jotka sopivat Noro Kureoynin riemunkirjavuuteen? Ehdotuksia?

While you consider this dilemma, please help yourself to a knitterly cookie.

Pohdinnan tueksi tarjolla aiheeseen sopivia keksejä.