Lutkuti lutkuti, klik klik

Kiitokset kaikille onnittelijoille, olette ihania! Pikkutotoro voi paksusti ja kasvattaa poskiaan, kun taas vanhemmat kasvattavat tummia silmänalusiaan. Mutta positiivistakin kehitystä on tapahtunut - tutti maistuu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei vaavia tarvitse kaiken aikaa kantaa ja äiti saa välillä harrastaa. Puikot siis kilkkaa taas. Jippii! Sen verran kuitti kuitenkin olen, että projektien tiedot päivittynevät lähitulevaisuudessa lähinnä Ravelryn puolelle. Jos jollakulla on Maija Poppasen kännykkänumero, saa vinkata - maaginen hoitotäti olisi erikivaa.

Kaikille blogin lukijoille vielä oikein hyvää ja neulerikasta uutta vuotta!

Minne katosivat päivät...

Kaksi viikkoa katosi tosta vaan, kiitos influenssan. Nyt sekin on kokeiltu, enkä suoraan sanottuna suosittele. Enimmäkseen olo on ollut niin tokkurainen, ettei edes neulominen maistunut - sellaista ei täällä usein tapahdu. Waily waily...

Viivästyksestä huolimatta, kerrotaanpas mitä tuli tehtyä huhtikuun alkupuolella. Mä tein kuulkas myssyn ja se sopii päähän! Haaste selätetty. Sitten kun mä koitan seuraavaa pipomallia, niin nähdään oliko tämä vain onnekas poikkeus joka vahvistaa säännön (ts. oikeankokoisen pipon neulominen on mulle mahdoton tehtävä). Tuo poikittain neulottu reunus on mainio, joustaa sopivasti ja mukautuu hyvin päähän. Fiiliksen mukaan voi kääntää reunuksen kaksinkerroin tai pitää suorana, tykkään kummastakin tavasta. Lakkiosasta ei tullut yhtä pulleaa kuin alkuperäisessä, mutta se on oikeastaan enemmän makuuni tällaisena. Vanhaa pipoa ei tullut pidettyä juuri koskaan liian ison kokonsa takia ja tämä on jo ollut päässä monta kertaa. Lopputulos on siis varsin mieluisa, kannatti purkaa ja ottaa lanka parempaan käyttöön.

Malli: Perpendicular (Shelby Dyas, Ravelryssa)
Lanka: Noro Silk Garden, yht. 75 g, värit 226&204
Puikot: 4,5 mm
Muuta: rävelletty

Myssyn tekemisen varjolla sain itseni motivoitua neulomaan keskeneräiset Noro-lapasetkin valmiiksi. Miten peukaloiden neulomisen aloittaminen voi vaatia niin paljon tahdonvoimaa?

Malli: Mitered mittens (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Noro Kureyon, 70 g, väri 52
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Oma käsi on sen verran pieni, että kokoa piti pienentää 44 silmukkaan. Peukaloissa on sovellettu Kathryn Ivyn muokkauksia, mutta poimin kaikelta varalta pari ylimääräistä silmukkaa peukkuun ja kavensin ne sitten ensimmäisellä kerroksella pois, eipä tuule läpi. Suurin säätö oli lapasen kärjen kanssa. Alkuperäinen on vähän liian terävä mun makuun, mutta kyökkipistotkaan eivät näyttäneet mieluisilta (oikeanpuoleinen lapanen alla). Kehittelin sitten pyöreän kärjen jättämällä välikerrokset pois, kun jäljellä oli 6 s puikkoa kohti ja vedin langan läpi, kun jäljellä oli 12 s yhteensä. Nyt ne on täydelliset.

Kesä saa mun puolesta tulla, mä olen varustautunut hyvin. Norsulapasetkin on nimittäin valmiit, kuvia ja raporttia lähipäivinä.

Mutta pystyykö hän siihen?

Haaste: neuloa sopivan kokoinen päähine. Sopiva tarkoittaa sitä, että se ei saisi pyöriä päässä eikä päätyä nelivuotiaalle kummitytölle. Suurin osa mun itse tekemistäni pään lämmittimistä kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan. Haaste on siis vaikeampi kuin miltä se kuullostaa.

Välineet: 2 kerää Silk Gardenia. Suurin osa toisesta kerästä on vielä ammoisina aikoina neulotun selkeästi liian ison pipon muodossa (pipon ympäryys 64 cm, pään ympäryys 56 cm - Houston, we have a problem). Mä tein muuten mallitilkun - oikeesti!

Ohje: Perpendicular (Ravelryssa). Teoriassa tämä voisi toimia, koska hattu aloitetaan poikittain neulotusta reunuksesta. Käytäntö voikin sitten olla jotain ihan muuta. Jos tästäkin tulee liian iso, niin pitänee tyytyä kohtaloonsa ja hankkia rastat.

Päätämme radiohiljaisuuden

Tammikuu meni aikalailla horroksessa, mutta pitänee tässä ruveta heräilemään talviuniltaan, kun kevään ensi merkit ovat jo näkyvissä - ulkona on jopa paistanut aurinko ja meidän pesuhuoneeseen ilmestyi ensimmäinen muurahainen. Horroksesta huolimatta sentään tuli neulottua muutama rivi silloin tällöin (mahdollisimman aivotonta kylläkin), mutta ei puhettakaan siitä, että olisi saanut mitään viimesteltyä esittelykuntoon. Kotitontulle ohjeeksi, että vierashuoneen pöydältä saa ottaa ja päätellä niitä töitä ihan vapaasti ja sen valkoisen huivin voisi myös pingottaa niin näyttäisi pitsiltä eikä vaan mytyltä. Mä lupaan tarjota sitten maitoa ja keksejä, niin ollaan molemmat tyytyväisiä. Sitä odotellessa, melkein valmiiden sijaan esitellään nyt lievästi myöhästyneenä joulukuun viimeiset valmistuneet.

Pipo ja kauluri: omasta päästä
Lapaset: Cabley mitties (Allison Clayton), Ravelryssa
Lanka: Grinasco Tyrol, 290 g
Puikot: 5 mm

Virallinen versio: mä halusin kerrankin yhteensopivan setin - tumput, pipon ja kaulurin. Todellisuus: ostin taannoin Menitasta kolme kerää Grignascon Tyrolia, koska väri sopii hyvin mun talvitakkiin ja lanka oli ihanan pehmoista. Aikomuksena oli tehdä siitä ainakin tumput, ehkä. Ensin rupesin kuitenkin tekemään kauluria, koska piti saada jotain aivotonta neulottavaa tenttivalvontaan. Kaulurista oli tulossa kuitenkin aivan liian peltinen, mutta sovitettaessa näytti siltä, että lanka olisi oivaa pipomateriaalia ja mallitilkun (eli kaulurin) perusteella sai helposti pähkäiltyä pipon silmukkamäärät. Purin puolivalmiin kaulurin ja tein pipon. Sitten neuloin vihdoin ne tumput. Koska lankaa oli vielä jäljellä (muttei kokonaiseen kauluriin), kaivoin varastosta esiin Kid Mohairin jämät ja improvisoin vähän väljemmän kaulurin, kun en kerran juuri nyt tarvinnut niskatukea. Lopputuloksiin olen kyllä tyytyväinen, mutta säätöä oli ihan riittävästi. Lapasiakin tein ensin ohjeen mukaan, mutta sitten huomasin, ettei peukalokiilaton versio edes mahdu handuun. Onneksi paksua lankaa neuloo nopeasti, joten siitä purkaamisesta ei edes jäänyt harmitusta. Lapasista tuli lisäksi aivan loistavat - olen pitänyt niitä melkein joka päivä kohta kuukauden, mikä näkyy kuvastakin pienenä nuhjantumisena. En tiedä onko tässä ratkaisevassa asemassa ollut langanvalinta vai palmikot, mutta kerrankin sormia ei palella. Aiemmin on tullut kokeiltua sekä huovutettuja lapasia että lovikkalangasta neulottuja, mutta lopputulos on silti ollut vähän vilpoinen. Sen sitä saa, kun on varustettu olemattomalla ääreisverenkierrolla - minä ja Suomen talvi sovimme vähän huonosti yhteen. Jos vain saisi miehen houkuteltua muuttamaan etelämmäs, niin tulisi samalla kertaa hoidettua sekä talvinen hibernointitaipumus että paleleminen. Mitäköhän sitä keksisi - lammasfarmariksi Kreikkaan?

Revenge of the Mad Hatter

I like my hats slouchy, because otherwise I tend to make them too small. Our goddaughter has been a happy recipient of a couple of beanies originally intended for my own use. I do make gauge swatches and I do know my head circumference, so this outcome is indeed a mystery. This time, however, I managed to add some items to my own wardrobe.

Pidän löysistä hatuista, koska yrittäessäni mitään muuta niistä tulee aina liian pieniä. Kummitytöllä on parikin pipoa, jotka oli alunperin tarkoitettu ihan omaan käyttööni. Lapsi on tyytyväinen, joten ei siinä sinänsä huonosti käynyt. Neulon kyllä mallitilkut ja olen jopa tietoinen omasta päänympäryksestäni, joten tämä on varsinainen mysteeri. Tällä kertaa hassu hatuntekijä sai vaihteeksi kasvatettua omaa asustevarastoaan, jesh.

Pattern/ Malli: MarioMyssy (Jatta Soheltaa), available also in English
Yarn/ Lanka: Debbie Bliss Maya, 75 g
Needles/ Puikot: 5 mm & 4,5 mm (ribbing / joustin)

Pattern/ Malli: Pi topper hat (Corey Laflamme/ Elann.com)
Yarn/ Lanka: Drops Alpaca, 45 g
Needles/ Puikot: 3 mm & 3,5 mm (edge/ reuna)

The pink one was instantly renamed "Piglet hat", because of being pink and striped. Actually, it was on the verge of becoming too small - the band was a tad too tight despite being knitted with the yarn doubled (I did my first attempt with one strand as for the top of the hat, but that one only fitted my teddy bear). Luckily, I decided to block the hat before giving it away. Alpaca is one stretchy fiber when wet and now I get to keep the hat to myself.

Pinkki hattu ristittiin samantien "Nasumyssyksi", kun se on kerran pinkki ja raidallinen. Siitäkin meinasi tulla liian pieni - reunanauha oli aavistuksen liian kireä vaikka neuloinkin sen kaksinkertaisella langalla (yritin ensin yksinkertaisella niinkuin muussakin myssyssä, mutta se versio mahtui korkeintaan nallelleni). Onneksi päätin vielä kokeilla kastelua ennenkuin etsisin uutta omistajaa. Alpakka venyy uskomattomiin mittoihin märkänä ja nyt mä saan pitää myssyni ihan itse.