Lutkuti lutkuti, klik klik

Kiitokset kaikille onnittelijoille, olette ihania! Pikkutotoro voi paksusti ja kasvattaa poskiaan, kun taas vanhemmat kasvattavat tummia silmänalusiaan. Mutta positiivistakin kehitystä on tapahtunut - tutti maistuu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei vaavia tarvitse kaiken aikaa kantaa ja äiti saa välillä harrastaa. Puikot siis kilkkaa taas. Jippii! Sen verran kuitti kuitenkin olen, että projektien tiedot päivittynevät lähitulevaisuudessa lähinnä Ravelryn puolelle. Jos jollakulla on Maija Poppasen kännykkänumero, saa vinkata - maaginen hoitotäti olisi erikivaa.

Kaikille blogin lukijoille vielä oikein hyvää ja neulerikasta uutta vuotta!

Huoltotauko

En kadonnut maan päältä, tuli vaan muuta tekemistä. Täten blogi julistetaan tilapäisesti tauolla olevaksi, koska neuloa ei kertakaikkiaan ehdi - kiitos tuon kuvassa näkyvän otuksen. Pikkutotoro on nyt 6 viikkoa vanha eikä valitettavasti vieläkään osaa lukea niitä kirjoja, joissa kerrotaan että normaalit vauvat nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta. Valveilla ollessa sitten ollaan seurankipeitä ja seura saisi mielellään kantaa hänen potkuisuuttaan ympäriinsä, jotta mielenkiinto pysyy yllä ja vauva tyytyväisenä. Miten tähän yhtälöön saisi ympättyä langan ja puikot on mulle toistaiseksi mysteeri.

Kuvassa on myös ainoa pikkutotorolle tekemäni neuletyö, jonka onnistuin mitoittamaan oikein. Peiton kanssa ei voi näemmä mennä vikaan. Tein mä myös myssyn, lapaset ja sukat, mutta vastasyntynyt-koko on vissiin tarkoitettu jollekin toiselle, paljon pienemmälle vastasyntyneelle, kun ei tuo myssy mahtunut edes sairaalasta lähtiessä päähän.

Onneksi Marjut-täti osasi ottaa kasvuvaran huomioon (jostain kumman syystä päädyimme molemmat tähän samaan malliin). Muutenkin neulovat ystävät ovat pitäneet huolta siitä, ettei poitsu palellu sillä aikaa kun äiti yrittää kasvattaa itselleen toisen setin käsiä. Meidän taloudessa osataan varmasti arvostaa neulottuja lahjoja :)

Ishbel

Periaatteessa vihreä ei kuulu mun puvuston vakioväreihin. Jostain kumman syystä keväisin usein iskee kuitenkin sinnikäs halu saada jotain vihreää puikoille (ja kesällä taas tekee mieli virkata, ihme oireyhtymä). Joten kun huhtikuussa piti saada jotain aivotonta neulottavaa automatkalle ja olin juuri ostanut Ysoldan Whimsical Little Knits -kirjasen, niin äkkiä tekeillä olikin vihreä kolmiohuivi. Huvittavaa kyllä, lopulta juuri sen aivottoman osan huivista joutui tekemään kahteen kertaan, kun posotin menemään turhankin hanakasti - sileän osuuden loppuessa huivin toisessa laidassa oli 3 silmukkaa enemmän kuin toisessa eikä virhekohtia oikein onnistunut paikallistamaan parhaasta Sherlock Holmes -imitaatiostani huolimatta. Eikun purkuun ja uudestaan. Pitsiosuudessa ei taas ollut mitään ongelmaa.

Malli: Ishbel (Ysolda Teague, Rav-linkki)
Lanka: Ohut Pirkkalanka, 60 g
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Värin kuvaaminen oikein ei sitten luonnistunut millään lukuisista yrityksistä huolimatta, luonnossa huivi on vielä intensiivisemmän vihreä. Väri on ihan jees, mutta koko saisi olla ihan himpun verran isompi - yläreunan leveys on 118 cm. Tarkoitus olikin neuloa pienehkö huivi, jota voisi käyttää kaulahuivina, mutta muutama lisäsentti ei olisi ollut pahitteeksi. Muuten olisi voinut pingottaa isommaksi, mutta juuri tuo yläreuna ei olisi antanut yhtään enempää periksi (tämä huivi aloitetaan niskasta eli yläreuna muodostuu työn sivuista). Jälkiviisasteluna voisi todeta, että olisi voinut ehkä ottaa seuraavan puikkokoon käyttöön. Ohut Pirkkalanka sinänsä osoittautui oikein mainioksi pitsihuivilangaksi, voisin käyttää toistekin (eteenkin kun sitä taitaapi löytyä ihan varastostakin, hamsteri mikä hamsteri). Kuviotkin aukesivat oikein kauniisti pingotuksessa ja värikartta on tunnetusti ihanan monipuolinen. Ravelryssa kun on käynnissä vilkas keskustelu hyvistä ja huonoista suomalaisista langoista, niin Pirkanmaan lankoja voi kyllä vilpittömin mielin suositella.

Sukkamaniaa

Kesäkuu meni niin että hurahti, hups vaan. Tuli muun muassa vietettyä melkein kaksi viikkoa kahdella työreissulla. Onneksi puiset sukkapuikot pääsivät läpi turvatarkastuksesta ja niin yksinäinen sininen sukka sai kaverin. Olen aina luullut, että sukkien neulominen ohuesta langasta on tolkuttoman hidasta, mutta tämä yksilö valmistui niin nopeasti, että vika taisikin olla neulojan idlaamistaipumuksessa. Mulla on aina niin monta projektia kesken samaan aikaan, että valmistuminen tuppaa kestämään.

Malli: Hourglass eyelet socks (Cindy Putnam, Rav-linkki)
Lanka: SandnesGarn Sisu, 73 g
Puikot: 2,75 mm Knit Picks Harmonyt (olen fani)
Muuta: rävelletty

Koska sukkien neulominen on kivaa ja valmista saa halutessaan aikaiseksi jopa säädyllisen ajan sisällä, seuraava looginen askel oli tehdä tilaus Amazonille. Cookien sukkia olen ihastellut jo monesta blogista ja Socks from the toe up -kirjasta kiinnostuin erityisesti tekniikkaosion takia. Kummassakin kirjassa on monta ihanaa mallia ja olihan minulla jo ennestään jokunen Nancy Bushin sukkakirja hyllyssä, joten tekemistä riittänee joksikin aikaa :)

Sukkien neulomiseen tarvitaan mielenkiintoisten ohjeiden lisäksi tietysti myös lankaa ja toisella työreissulla sain yhdistettyä hyötyyn myös hupia. Tein siis minimittaisen lankakauppakierroksen Wienissä. Vettä tuli taivaan täydeltä, joten tyydyin käymään kahdessa lähekkäin sijaitsevassa lankakaupassa, jotka vaikuttivat parhailta Marjutin Ullaan kirjoittaman reportaasin perusteella. Zwei Glatt Zwei Verkehrt -kaupasta mukaan tarttui Araucanian Rancoa, Noro Kureyon Sockia ja OnLinien sukkalankaa. Wollboutique Rosa Maria Baldasta taas on peräisin oikean reunan Zauberball-kerät. Huomattavasti terveellisempiä tuliaisia kuin Mozart-kuulat.

Maitokahvia

Helteiden kunniaksi esitelläänpäs yksi villainen aikaansaannos lisää. Kävimme kerran ihastelemassa alpakoita Ali-Ollin alpakkatilalla ja ostin minä pikkasen lankaakin. Alpakat olivat kyllä niin suloisia, että vierailu kannattaa ihan pelkästään niiden näkemisen vuoksi.

Ostin kolmenväristä lankaa ja kuvittelin tekeväni niistä jonkin sortin baskerin ja kaulahuivin. Törmäsin kuitenkin Ravelryssä kivannäköiseen kolmiohuiviohjeeseen ja olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että nämä langat olivat selvästi tarkoitettu tulemaan täksi huiviksi.

Malli: Textured shawl recipe (Orlane, Rav-linkki)
Lanka: perulainen alpakkalanka, yht. 165 g
Puikot: 4,5 mm
muuta: rävelletty

Väreistä tulee mieleen ranskalainen maitokahvi - valkoinen kuuma maito, tumma kahvi ja beigeksi sekoittunut valmis juoma. Suomalaista kahvia en osaa juoda, mutta ranskalainen maitokahvi ja croissantti kelpaavat milloin vaan. Aina parempaa jos niitä voi nauttia Ranskassa.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin

Lorvikatarrin selätettyäni tikutin nämäkin lapaset valmiiksi. Niistä tulikin niin söpöt, että melkein harmittaa, kun ulkona ei taida enää oikein olla lapaskelejä. Ei sentään, lämmintä saisi mielellään olla, kyllä lapasille tulee ennen pitkää käyttöä.

Malli: Flora-lapaset (Eeva Saviranta: Ullan adventtikalenteri)
Lanka: Twileys Freedom Spirit, 63 g; Drops Alpaca
Puikot: 3,5 mm
Muuta: rävelletty

Efelanttikuvio on peräisin Jessica Trompin sivustolta. Jatan mahtavan sliparin jälkeen teki mieli neuloa ronsuja johonkin, mutta kirjoneulenoviisina ajattelin pitäytyä riittävän pienessä työssä, mikä oli jälkeenpäin ajatellen aivan oikea valinta. Itse lapasohje oli hyvä ja selkeä. Muutamia pieniä säätöjä tuli tehtyä - alareunan kirjoneuleraidan jätin pois ja peukalokiilan lisäykset on tehty joka 3. kerros eikä joka 2. kerros. Lapasen toiselle puolelle päädyin neulomaan ruudukkoa vinoneliöiden sijaan. Kuviolangan väri oli sen verran lähellä pääväriä, että osalla vinoneliöistä hävisi kärki.

En vielä täysin vakuuttunut siitä, että kirjoneuleen neulominen sopii mun luonteelleni, mutta pitää sitä vielä pariin kertaan kokeilla ennenkuin luovuttaa. Maailma on nimittäin täynnä ihania kirjoneulelapasten ohjeita ja joku on ehkä saattanut hamstrata niihin sopivaa lankaakin, dum di dum...

Minne katosivat päivät...

Kaksi viikkoa katosi tosta vaan, kiitos influenssan. Nyt sekin on kokeiltu, enkä suoraan sanottuna suosittele. Enimmäkseen olo on ollut niin tokkurainen, ettei edes neulominen maistunut - sellaista ei täällä usein tapahdu. Waily waily...

Viivästyksestä huolimatta, kerrotaanpas mitä tuli tehtyä huhtikuun alkupuolella. Mä tein kuulkas myssyn ja se sopii päähän! Haaste selätetty. Sitten kun mä koitan seuraavaa pipomallia, niin nähdään oliko tämä vain onnekas poikkeus joka vahvistaa säännön (ts. oikeankokoisen pipon neulominen on mulle mahdoton tehtävä). Tuo poikittain neulottu reunus on mainio, joustaa sopivasti ja mukautuu hyvin päähän. Fiiliksen mukaan voi kääntää reunuksen kaksinkerroin tai pitää suorana, tykkään kummastakin tavasta. Lakkiosasta ei tullut yhtä pulleaa kuin alkuperäisessä, mutta se on oikeastaan enemmän makuuni tällaisena. Vanhaa pipoa ei tullut pidettyä juuri koskaan liian ison kokonsa takia ja tämä on jo ollut päässä monta kertaa. Lopputulos on siis varsin mieluisa, kannatti purkaa ja ottaa lanka parempaan käyttöön.

Malli: Perpendicular (Shelby Dyas, Ravelryssa)
Lanka: Noro Silk Garden, yht. 75 g, värit 226&204
Puikot: 4,5 mm
Muuta: rävelletty

Myssyn tekemisen varjolla sain itseni motivoitua neulomaan keskeneräiset Noro-lapasetkin valmiiksi. Miten peukaloiden neulomisen aloittaminen voi vaatia niin paljon tahdonvoimaa?

Malli: Mitered mittens (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Noro Kureyon, 70 g, väri 52
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Oma käsi on sen verran pieni, että kokoa piti pienentää 44 silmukkaan. Peukaloissa on sovellettu Kathryn Ivyn muokkauksia, mutta poimin kaikelta varalta pari ylimääräistä silmukkaa peukkuun ja kavensin ne sitten ensimmäisellä kerroksella pois, eipä tuule läpi. Suurin säätö oli lapasen kärjen kanssa. Alkuperäinen on vähän liian terävä mun makuun, mutta kyökkipistotkaan eivät näyttäneet mieluisilta (oikeanpuoleinen lapanen alla). Kehittelin sitten pyöreän kärjen jättämällä välikerrokset pois, kun jäljellä oli 6 s puikkoa kohti ja vedin langan läpi, kun jäljellä oli 12 s yhteensä. Nyt ne on täydelliset.

Kesä saa mun puolesta tulla, mä olen varustautunut hyvin. Norsulapasetkin on nimittäin valmiit, kuvia ja raporttia lähipäivinä.

Huiviparaati, vol. 2

En ole hirveästi fanittanut Novitaa viime vuosina, mutta tämän talven Luksus-linja tuntuu olevan miellyttävä poikkeus. Sain lahjaksi kolme kerää Windia, joiden neulominen oli oikeasti antoisaa. Harmi vain, ettei langan tulevaisuuden näkymistä voi Novitalla koskaan tietää - uusi kausi, uudet langat tai ainakin eri värit. Varmimmaksi vakuudeksi piti ostaa Cloudiakin varastoon kokeiltavaksi, koska se vaikutti hyvin samankaltaiselta Windin kanssa.

Malli: Haven (Kim Hargreaves: Heartfelt)
Lanka: Novita Wind, 140 g
Puikot: 5 mm

Malliksi valikoitui Kim Hargreavesin suunnittelema Haven-huivi, jonka nimi tuli luettua melkein joka kerta "heaven". Sinänsä sopiva lukihärö, koska tuuli ja taivas ne yhteen sopii. Ohjeen ainoa miinus tulee kaavion puuttumisesta, mutta se asia oli onneksi helposti korjattavissa kynän ja ruutupaperin avulla, sillä malli sinänsä ei ole vaikea. Lanka käyttäytyi jännästi märkänä, se muuttui pehmeästä ja kimmoisasta ohueksi ja kiiltäväksi. Pingottamalla olisi saanut pitsikuviota vielä enemmän auki, sillä huivia olisi kyllä saanut venytettyä vaikka millä mitalla, mutta hitsauspuikot on vielä hankkimatta eikä reunasta olisi varmasti tullut suoraa nuppineuloilla. Nyt annoin vain kuivua tasossa ja lopputulos on mielestäni kaunis jo sellaisenaan. Sitäpaitsi pituuskin on nyt juuri passeli mun mittaiselle. Lisää tällaista Novitaa, kiitos.

Huiviparaati, vol. 1

Yksi niistä asioista joihin uskon vakaasti on, ettei ihmisellä voi olla liian monta huivia. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja laskea nekin, jotka tein aikana ennen blogia ja Ravelrya, mutta uskon pääseväni yli kolmenkymmenen. Onneksi talouttamme on siunattu tilavalla eteisellä. Palelevaisena ihmisenä käytän huiveja suurimman osan vuotta, joten tälle iloiselle joukolle tulee tikutettua seuraa säännöllisin väliajoin. Neulomisenkin kannalta huivit ovat kivoja, harvemmin tarvitsee tehdä mallitilkkua ja pienestäkin määrästä lankaa saa kivaa aikaiseksi. Ennenkaikkea, huivi on ystävä - se ei koskaan tee mulle samanlaisia ohareita kuin pipot, joista tulee aivan liian usein joko liian pieniä tai isoja kaikista varotoimenpiteistä huolimatta.

Malli: Reversible plaited scarf (Stephen Jones)
Lanka: Rowan Plaid, 180 g
Puikot: joko 7 mm tai 8 mm (dementia iski)

Neuletakista (juu, hihat edelleen irtona) ylijäänyt lanka muotoutui palmikkohuiviksi, joskin malli on vähän tavanomaisesta poikkeava. Lopputulos on mieluinen ja Plaid selkeästi tykkää kylpeä - silmukat ovat paljon tasaisempia ja pulleampia pesun jäljiltä. Ehkä nyt saisi sen takinkin viimeisteltyä. Mulla on ollut pieni blaah sen suhteen, kun en ollut täysin tyytyväinen neulepintaan, mutta pesu saa näemmä ihmeitä aikaiseksi.

Päätämme radiohiljaisuuden

Tammikuu meni aikalailla horroksessa, mutta pitänee tässä ruveta heräilemään talviuniltaan, kun kevään ensi merkit ovat jo näkyvissä - ulkona on jopa paistanut aurinko ja meidän pesuhuoneeseen ilmestyi ensimmäinen muurahainen. Horroksesta huolimatta sentään tuli neulottua muutama rivi silloin tällöin (mahdollisimman aivotonta kylläkin), mutta ei puhettakaan siitä, että olisi saanut mitään viimesteltyä esittelykuntoon. Kotitontulle ohjeeksi, että vierashuoneen pöydältä saa ottaa ja päätellä niitä töitä ihan vapaasti ja sen valkoisen huivin voisi myös pingottaa niin näyttäisi pitsiltä eikä vaan mytyltä. Mä lupaan tarjota sitten maitoa ja keksejä, niin ollaan molemmat tyytyväisiä. Sitä odotellessa, melkein valmiiden sijaan esitellään nyt lievästi myöhästyneenä joulukuun viimeiset valmistuneet.

Pipo ja kauluri: omasta päästä
Lapaset: Cabley mitties (Allison Clayton), Ravelryssa
Lanka: Grinasco Tyrol, 290 g
Puikot: 5 mm

Virallinen versio: mä halusin kerrankin yhteensopivan setin - tumput, pipon ja kaulurin. Todellisuus: ostin taannoin Menitasta kolme kerää Grignascon Tyrolia, koska väri sopii hyvin mun talvitakkiin ja lanka oli ihanan pehmoista. Aikomuksena oli tehdä siitä ainakin tumput, ehkä. Ensin rupesin kuitenkin tekemään kauluria, koska piti saada jotain aivotonta neulottavaa tenttivalvontaan. Kaulurista oli tulossa kuitenkin aivan liian peltinen, mutta sovitettaessa näytti siltä, että lanka olisi oivaa pipomateriaalia ja mallitilkun (eli kaulurin) perusteella sai helposti pähkäiltyä pipon silmukkamäärät. Purin puolivalmiin kaulurin ja tein pipon. Sitten neuloin vihdoin ne tumput. Koska lankaa oli vielä jäljellä (muttei kokonaiseen kauluriin), kaivoin varastosta esiin Kid Mohairin jämät ja improvisoin vähän väljemmän kaulurin, kun en kerran juuri nyt tarvinnut niskatukea. Lopputuloksiin olen kyllä tyytyväinen, mutta säätöä oli ihan riittävästi. Lapasiakin tein ensin ohjeen mukaan, mutta sitten huomasin, ettei peukalokiilaton versio edes mahdu handuun. Onneksi paksua lankaa neuloo nopeasti, joten siitä purkaamisesta ei edes jäänyt harmitusta. Lapasista tuli lisäksi aivan loistavat - olen pitänyt niitä melkein joka päivä kohta kuukauden, mikä näkyy kuvastakin pienenä nuhjantumisena. En tiedä onko tässä ratkaisevassa asemassa ollut langanvalinta vai palmikot, mutta kerrankin sormia ei palella. Aiemmin on tullut kokeiltua sekä huovutettuja lapasia että lovikkalangasta neulottuja, mutta lopputulos on silti ollut vähän vilpoinen. Sen sitä saa, kun on varustettu olemattomalla ääreisverenkierrolla - minä ja Suomen talvi sovimme vähän huonosti yhteen. Jos vain saisi miehen houkuteltua muuttamaan etelämmäs, niin tulisi samalla kertaa hoidettua sekä talvinen hibernointitaipumus että paleleminen. Mitäköhän sitä keksisi - lammasfarmariksi Kreikkaan?

Luntaa kuin helmikuussa

... tai siis oli ja meni, mutta joku aasinsilta piti saada neuleen nimeen. Tämänhän ovat jo kaikki tehneet (Räveltämössä on 3092 projektia), mutta ehtiihän sitä hitaampikin trendiin mukaan.

Malli: February lady sweater (Pamela Wynne, Flint knits)
Lanka: Miss Babs merino worsted, 360 g
Puikot: 5 mm

Muhun iski ihan hirveä "pakko saada" tunne jo aikoja sitten, mutta oikeaa lankaa ei vaan tuntunut löytyvän. Halusin nimittäin sellaisen langan, jossa olisi pieniä saman sävyn vaihteluja (alkuperäisellä versiolla taisi olla jotain vaikutusta tähän), mutta mikään ei miellyttänyt. Ehdin jo päättää neulovani yksivärisen nähdessäni Pikku-Ketun ladyn, mutta toisin kävi. Minä sitten rakastan neuleblogeja - Marsvin löysi täydellisen langan mun puolesta (lanka/valmis neule). Nopea siirtyminen Wool Girl -nettiputiikin sivuille osoitti, että samaa laatua oli saatavana violettina eikä kyllä tarvinnut pitkään harkita. Voin hyvillä mielin suositella kyseistä kauppaa, nopea toimitus (vaikka Kusti joutui polkemaan rapakon yli) ja vyyhditkin saa valmiiksi kerälle kaupan päälle kun vaan pyytää. Keriminen olisi voinut olla mielenkiintoista omin avuin, kun yhdessä vyyhdissä on 226 g/512 m. Tähänkin jakkuun meni siis alle kaksi kerää lankaa! Lankakin oli onneksi juuri niin ihana kuin kuvittelin (ennakko-odotusten paineita), pitää varmaan hankkia lisää, kunhan varastoon tulee vähän tilaa.

Malli on kerrassan mainio, ymmärrän kyllä miksi siitä nousi sellainen hype. Pitsi viitosen puikoilla on eittämättä palkitsevaa ja hommat etenee selkeästi. Tein vain kaksi muutosta: neuloin raglan-lisäykset eri lailla (ohjeistetun lisäyksen sijaan neuloin silmukat etu- ja takareunastaan, kun se oli mielestäni siistimpi) sekä kavensin hihoja yhdellä mallikerralla kainalossa (samalla tavalla kuin MollyWafflesKnits). Ainoa asia mikä hämmensi oli koot - tämä on ensimmäinen omistamani XS-kokoinen paita.

Ullallaa, trallallaa

Uusi Ulla on taas täällä ja se on ihana, kiitoksia toimituskunnalle ja suunnittelijoille. Ainakin Rinsessa-myssy pääsee varmasti puikoille. Kierre-kämmekkäät ja Saltkråkan-sukat ovat myös ihanat. Jos aika antaa myöten, niin Sirjoja voisi neuloa joululahjoiksi. Onneksi joulu on kuitenkin ensi vuonnakin, joten jos ei nyt ehtii niin onpa ideoita tulevaisuuden varalle. Kummasti suosikit painottuvat asustepuolelle, mutta onhan se kivaa saada nopeasti valmista. Esimerkiksi Taran labyrintista haaveilin kokonaisen vartin, ennenkuin sisäinen realisti muistutti kuinka moneen paitaan mulla on jo langat hamstrattuna.

Omakin hengentuotokseni pääsi mukaan ja on samalla ensimmäinen koskaan kirjoittamani ohje, jesh!

Malli: Sarastus (Ulla)
Lanka:Du Store Alpakka Misti, 50 g ; Grinasco Tango 10 g
Puikot: 6 mm

Alunperin tein nuo kämmekkäät Ysoldan ohjeella (Garter Stitch Mitts) ja koska pinkkiä lankaa jäi yli, niin tein sitten yhteensopivan kaulurin. Nyt mulla on sitten kämmekkäät sekä kauluri ja lankaa on vieläkin jäljellä. Tango on ihmeellisen riittoisaa, mitäköhän niistä kerän lopuista vielä tekisi.

Apinan raivolla

Kuukauden poissaololla on ehkä ollut jotain tekemistä kuukauden tiukan työputken kanssa (noh, pidin mä sentään yhden vapaapäivän viime viikon lauantaina). Jos on valittava neulomisen ja siitä kirjoittamisen välillä, valinta lienee helppoa itsekullekin. Nyt kiire on ainakin hetkeksi hellittänyt ja bonuksena mulla on blogattavia juttuja varastoksi asti.

Aloitetaan vaikka sukista, koska villasukat ovat talvikauden paras asia (talvikausi alkaa syyskuussa ja kestää vappuun). Jos toisilla ihmisillä on huono ääreisverenkierto, niin mulla se on suorastaan olematon. Vaikka olisi lattialämmityskin päällä, villasukat on pakko olla jalassa. Tämä tietysti tarkoittaa, että voin neuloa mielenmäärin sukkia itselleni eikä tarvitse miettiä kenelle ne päättyisivät lahjaksi (en tunne ketään toista joka ilahtuisi yhtä paljon villasukista, joten olen enimmäkseen pitäytynyt tässä kiitollisessa kohteessa). En sentään huku sukkiin, koska olen niin tolkuttoman hidas - ainakin ollut siitä asti, kun huomasin miten kauniita sukkia saa aikaiseksi pienillä puikoilla. Hammastikut ja krooninen moniajo projektien suhteen pitävät sukkien valmistumistahdin noin 2-3 parissa vuodessa. Sukkalandiassa puolestaan yksi sukkapari taitaa valmistua blogipostauksen lukemisen aikana, joten ei se tahti taida johtua pelkästään puikkojen ohuudesta.

Malli: Monkey sukat (Knitty)
Lanka:Schoeller+Stahl Fortissima Socka Mit Bambou, 75 g
Puikot: 2,25 mm Knit Picks:n Harmony-puikot

Knit Picks:n puisia sukkapuikkoja ei voi kylliksi kehua. Bambuiset olen saanut mutkalle, mutta nämä ovat selkeästi kovemmat/kestävämmät (ja paljon kevyemmät kuin metalliset). Kärkikin on sopivan terävä niin että sillä on helppo neuloa pitsiä. Lisäksi näitä saa 15 sentin pituisina, mikä on mun tapauksessa optimi pituus sukkapuikolle, pidempien kanssa tuli aina säädettyä ylimääräistä. I'm in love! Ei muuten ollut maksettu mainos, ihan omalla visalla maksoin ;-)

Lankakin teki vaikutuksen - kiva neuloa, sopii hyvin pitsiin eikä parin viikon käytön jälkeen osoita minkäänlaisia nyppyyntymisen merkkejä. Tätä lisää. Ai niin, mähän ostin alunperinkin kaksi eriväristä kerää. Jee! Nyt pitäisi vain keksiä toinen malli, joka sopii pätkävärjätylle. Monkey:ssa se toimii mielestäni yllättävän hyvin, kun tuo kuvio on riittävän selkeä. Laitetaan vielä toinen kuva lähempää, kun nuo sukat ovat niin ihanat. Kuten sanottua, mä olen ihan fiiliksissä käsinneulotuista sukista. Toinen fiilistelyn aihe ovat nuo sukanpingottimet, jotka sain synttärilahjaksi. Ennen pingotusta sukka näytti nimittäin lähinnä pitkulaiselta mytyltä. Pingotin on kuulkaas kätevä apuväline - sukat saa kuosiin ja lisäksi voi lohkoa mielenmäärin puujalkavitsejä. Kissabussi suosittelee, jos et vielä ole kokeillut.

Paluu tulevaisuuteen

Neljä vuotta on varsin hyvä ikä. Ainakaan 4 v juuri täyttänyt kummityttö ei tunnu vielä stressavan yhtään mistään. Saa leikkiä päivät pitkät eikä elämässä ole sen kummempia huolenaiheita kuin lelujen jakaminen pikkuveljen kanssa. Omasta lapsuudesta kaipaan eniten juuri myönteistä elämänasennetta. Jotenkin se vain hävisi viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli siirryttyä työelämään (pätkätöillä ja yksin puurtamisella saattoi olla vaikutusta asiaan).

Toinen, jota kaipaan, on isoäiti - varhaislapsuuteni ehdottomasti tärkein henkilö. Isoäiti on vaikuttanut todella paljon siihen, minkälaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita minulla on. Hän myös opetti minut alunperin neulomaan ja virkkaamaan. Siivosin äskettäin kirjahyllyä ja löysin yhden isoäidin paksuista vihoista - täynnä muistiinpanoja mallineuleista ja neulemalleista. Siitä selviäsi kätevästi myös päänympärykseni 4-vuotiaana, hän kun on kirjoittanut mitatkin ylös. Näemmä olen perinyt myös tapani kirjoittaa kaikki asiat ylös (teen aina kaikesta listoja).

Kummityttö toivoi synttärilahjaksi virkkuukoukkua. Hän kun ajatteli opetella virkkaamaan (4 v:n päättäväisyydellä). Kädentaidoissa oleva jatkuvuus on jotenkin lohdullista. Vaikka edellisistä sukupolvista aika jättää, taidot siirtyvät seuraaville. Päätin minäkin virkata jotain pitkästä aikaa, eihän pelkkää koukkua voinut lahjaksi antaa. Koska lahjansaajalle pinkki on juuri nyt kova juttu, niin piti sitten virkata pinkkiä. Koska oli vähän kiire, niin piti valita paksu lanka. Laukusta tuli tosi söpö, mutta Maxi halkeilee ihan vietävästi, en suosittele kokemuksena. Ohjeessa oli muutamia omituisia kohtia, mutta kaupunkilaisjärjellä onneksi pystyi soveltamaan. Jotenkin tuntuu, että virkkuuohjeet on keskimäärin kirjoitettu epäselvemmin kuin neuleohjeet (tai sitten mä olen vain niin paljon kokeneempi neuloja, mikä on kyllä myös totta).

Malli: Moda
Lanka: Novita Maxi, vajaa 2 kerää
Koukku: 5 mm

Syksyn sävyt

Sitä ei käy enää kieltäminen - syksy on saapunut ja kesän vihreys alkaa muuttua syksyn sävyiksi. Katsokaa vaikka tätä köynnöstä, vihreää ja ruskeaa suloisessa sekamelskassa:

Malli: One Row Handspun Scarf (Stephanie Pearl-McPhee)
Lanka: Twileys Freedom Spirit, vajaa 3 kerää
Puikot: 4,5 mm

Kristeliltä saamani lanka sopii täydellisesti syksyyn. Täytyy kyllä myöntää, että olin skeptinen Freedom Spiritin nimenomaisesta väriyhdistelmästä kerällä, mutta ainakin tässä mallineuleessa se toimii kerrassaan loistavasti. Mallineule on myös sopivan aivotonta neulottavaa automatkalle, mutta kuitenkin himpun verran mielenkiintoisempaa kuin perusjoustin. Lanka on ennestään tuttua, eikä pehmeys ole hävinnyt minnekään. Huivista on jo selkeästi tullut tämän syksyn lempparini.

Seuraavaksi puikoille on päässyt ihania luumun sävyjä, joskin kaikista yrityksistäni huolimatta en saanut kameraa toistamaan kaikkia vivahteita:

Holy moly Batman!

Olen neulonut itselleni punertavan lepakkoviitan, vapiskoon lähiseudun pahantekijät. Kukaan ei kiusaa viattomia lankoja tai uhkaile lampaita minun vuorollani.

Malli: Pimlico Shrug (Knit 2 Together)
Lanka: Jaeger Luxury Tweed, 6 kerää
Puikot: 3,5 & 4 mm

Lepakkoviitta tuli tikutettua kerrankin nopeasti, kun tein sen Ravelympics:iin. Ilman takarajaa kyllästyminen olisi saattanut iskeäkin, mutta joukkohypnoosi tai mikä lienee auttoi edistymistä. Kisaneuleeksi oli oikeastaan pakko valita joku riittävän simppeli ja ilman sovitusta etenevä neule, kun heti kisojen alettua piti istua tuntikausia autossa halki Suomen. Hyvin alkanutta rupeamaa olikin hyvä sitten jatkaa digiboksin tyhjentämisen merkeissä. "Mun täytyy nyt katsoa tämä leffa, jotta mä saan kisaneuleen valmiiksi ajoissa", heh. Olympialaisten loputtua onkin tullut luettua enemmän kirjoja, kun tv-viihde alkoi tulla korvista. Nyt mä harjoittelen samanaikaista neulomista ja lukemista, Gimble on muuten mainio keksintö.

Alkuperäisellä ohjeella tästä olisi tullut torkkupeitto, joten lyhensin suosiolla suoraa vartalo-osaa 30 cm:llä. Voi kuvitella missä tuo alareuna olisi, jos olisin neulonut ohjeen mukaan. Järjen käyttö on sallittua ja peräti suotavaa, jos ei ole tätä pidemmät kintut. Lyhentämisen seurauksena mulle jäi kaksi korkkaamatonta kerää lankaa (65% villaa, 35% alpaka, 180m/50g), joille mulla ei ole mitään suunnitelmaa. Koska olen tänään taas kerran vuotta viisaampi kuin vielä eilen ja maan mainiolla tuulella kiitos lievän sokerihumalan (on muuten hyvä kakkuresepti, suosittelen), niin pistetään pystyyn synttäriarvonta. Jätä kommentti, niin saatat saada palleroiset itsellesi - arvonta suoritetaan tämän viikon perjantaina.

Oh my darling

Pattern/ Malli: Clementine shawlette (Michele Rose Orne/ Interweave Knits, Spring 2007)
Yarn/ Lanka: Lana Grossa Tusshena, 148 g
Needles/ Puikot: 3,75 mm

In case you're planning to make this, be sure to check out grafting tutorial on Lucy Neatby's technique at Ruthless Knitting, it will make your life a lot easier.

Suosittelen lämpimästi Ruthless Knitting:n silmukointitutoriaalia Lucy Neatbyn tekniikasta. Pitsin silmukoinnissa tämä tapa on huomattasti helpompi kuin silmukointi suoraan puikolta. Ilman sitä huivin puoliskoiden yhdistäminen olisi todennäköisesti ollut astetta haastavampi juttu. Siltä varalta, ettei joku luota kolmannen kotimaisen taitoihinsa, tässä tärkeimmät osat på finska.

Neulo yksi rivi erivärisellä jämälangalla ohjeen mukaisesti (kannattaa valita sellainen rivi, jolla tapahtuu mahdollisimman vähän, esim. nurjalla puolella). Ota käyttöön toinen jämälanka (taas erivärinen, jotta erottuu edellisestä) ja neulo muutama rivi lisää (itse neuloin sileää, ainaoikeakin kävisi, ei sillä niin väliä). Siirrä silmukat apulangalle, jotteivät karkaile ennen aikojaan. Toista samanlainen operaatio toiselle huivin puoliskolle. Itse silmukointi tapahtuu niin, että seuraat miten ensimmäinen jämälanka kulkee kummallakin puoliskolla ja jäljittelet sen kulkua huivin langalla. Tutoriaali ohjeistaa aloittamaan silmukoinnin vähän matkaa reunasta, mutta mun insinöörilogiikalle sopii paremmin ottaa käyttöön valmiiksi reunassa roikkuva työlanka ja jatkaa sillä (vähemmän langanpäitä pääteltäväksi). Toimii hyvin ainakin mulla. Sitten kun kaikki silmukat on yhdistetty, jämälangat vaan puretaan pois ja voilà, yhtenäinen huivi on siinä. Jos ja kun tämä oli liian sekavasti selitetty, kysykää tarvittaessa tarkennuksia.

And the answer is?

Pattern/ Malli: Penobscot silk scarf (Sweet somethings (pdf) /Interweave Knits)
Yarn/ Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino, 95 g
Needles/ Puikot: 4 mm

The pattern is great, the yarn is lovely, the knitting was as enjoyable as it was the first time I knit this scarf, but...

The case - a straight scarf, part lace and part stockinette. The problem - it's not technically straight anymore like in the picture, but curls like heck. Right after I wore it for the first time, the scarf morphed into a tube and doesn't show any remorse whatsoever. Was I too soft on it? Should I have stretched it to submission instead of gently patting into shape when wet? Is it the stockinette dominance in the pattern - I don't know how the first scarf behaved because it was given away? Or is it the fibre content of the yarn (wool, microfibre, cashmere) - is it too soft to stay in shape? What went wrong and what can I do to make it right or to avoid this problem in future projects? Insights on curling, anyone?

Ohje on mainio, lanka on ihanaa, neulominen oli yhtä mukavaa kuin edelliselläkin kerralla, mutta...

Tapaus - suora kaulahuivi, pitsiä ja sileää vuorotellen. Ongelma - no kun ei se ole enää suora kuten kuvassa, vaan kerrassaan umpikiero. Oltuaan kerran kaulassa, huivi koki muodonmuutoksen ja meni rullalle eikä osoita minkäänlaisia katumuksen merkkejä. Olinko mä liian lepsu sille? Olisiko pitänyt venyttää kunnolla eikä vain taputella kosteana kuosiin? Vai onko nyt kyse siitä, että ohjeessa on niin paljon sileää - ekan huivin käyttäytymisestä on paha mennä sanomaan, kun se on annettu pois? Vai langan koostumusko tässä on syypää (villaa, mikrokuitua ja kashmiria) - onko se liian pehmoista pitääkseen muotonsa? Mikä meni vikaan ja miten sen voi korjata tai edes välttää tulevissa projekteissa? Osaako kukaan ottaa kantaa rullautumisen problematiikkaan?

On Pygmalion and lace

I love Pygmalion, especially the My Fair Lady film version. When you first see Eliza, she's just a shabby looking flower girl. Still, it's Audrey Hepburn and she would look fabulous in a jute sack, unless the viewer is as inexplicably myopic as Prof. Higgins. Then, they give her a bath and fancy clothes; and suddenly everyone realizes that she's breathtakingly gorgeous.

There's something similar in lace knitting. You knit a lace shawl and, straight off the needles, it's just a bundle of messy looking yarn loops. Nevertheless, you know that it must turn out beautiful because knitted lace is so graceful. You give it a bath and block it open - and the magic happens right before your eyes. You shouldn't be so surprised by the outcome unless it's your first lace project, but for me, seeing the blocked shawl is always a moment of pure delight.

Pattern/ Malli: Flower Basket Lace Shawl (Interweave Knits/Evelyn A. Clark)
Yarn/ Lanka: Knit Picks Alpaca Cloud (Tide Pool), 70 g
Needles/ Puikot: 4,5 mm

Pidän todella Pygmalionista, kaikkein mieluisin on ehkä elokuvaversio, My Fair Lady. Nähdessämme Elizan ensimmäistä kertaa, hän on pelkkä nuhjuinen kukkamyyjä. Pääosassa on kuitenkin Audrey Hepburn, joka nyt näyttäisi upealta vaikka juuttisäkissä, jos katsoja ei vain satu olemaan niin käsittämättömän likinäköinen kuin professori Higgins. Tyttö pestään, puetaan kauniisti ja kas, kaikki huomaavat miten henkeäsalpaavan upea hän on.

Pitsin neulomisessa on jotain samaa. Juuri puikoilta otettu pitsishaali on vain mytty epämääräisiä lankakiehkuroita. Kuitenkin tiedät, että siitä tulee kaunis, koska neulottu pitsi on niin ihanaa. Kylvyn ja pingotuksen aikaansaama muutos on suorastaan taianomainen. Jos kyseessä ei ole ensimmäinen pitsiprojekti, niin lopputuloksen ei toki pitäisi hämmästyttää. Silti, ainakin minulle, pingotetun pitsihuivin näkeminen on aina riemastuttavaa.

Please MTV, fine-tune my Gilmore

Some of you may have wondered at an oddly shaped piece of knitting that I slaughtered back in November (the official term might be steeking, but this is so much more descriptive). Now, with only a slightest delay, you get to see what it actually was. Disclaimer: there was absolutely no point for me to finish a vest in November - my office is freezing and anything sleeveless is unsufficient for survival (which means that I'm not a slacker, but a highly rational person, see).

Joku teistä saattoi kummastella omituisen mallista neulekappaletta, jonka teurastin taannoin marraskuussa (mä ja kynsisakset ollaan tunnetusti vaarallinen yhdistelmä). Minimaalisen viivästyksen jälkeen pääsette vihdoin näkemään mikä se oikein oli. Disclaimer: liivin viimeistelemisessä marraskuussa ei ollut mitään järkeä, koska työhuoneessani jäätyy ja hihattomat vaatekappaleet eivät riitä pitämään ketään hengissä (eli en siis ole lusmu vaan hyvin järkevä henkilö, niin).

Pattern/ Malli: Gilmore vest (Fable handknit), 36"
Yarn/ Lanka: Twileys Freedom Spirit, 185 g
Needles/ Puikot: 3 mm and 3,5 mm

I made tons of modifications, starting with recalculating the numbers because of the different stitch gauge. Then, I decided I might as well change some other things too. I had five skeins and optimistically assumed I was going to run out of yarn. Thus, the bottom ribbing is actually knit last and top-down. In the end, I miraculously ended with using less than four skeins of yarn.

I knitted the back and front separately, because I wanted to add some shaping to the back and see how that worked out before deciding what to do with the front (stitch count, increases etc.). Others complained of a baggy back with this pattern, so I provisionally casted on (Eunny has a great post on this) a smaller number of stitches (based on my own waist measurement) and increased at two places to create faux darts. Btw, knitting into the stitch below creates a really neat line if you want a smooth dart-like line. The front had a similar provisional cast-on, but with higher number of stitches to accommodate for the bust. Correspondingly, I made fewer increases, this time plainly increasing next to the selvedge stitch. The front was knitted in one piece and steeked. I sewed the side seams before unraveling the provisional cast-on and knitting the bottom ribbing in the round.

Overall, there was a lot of fussing on this project, but the resulting fit is just great. This is certainly not a glove, but it fits me like one. I even like that the stripes don't match at the sides - the selfstriping of this shade is sufficiently subtle for my taste to make it into a nice design feature.

Tein läjäpäin muutoksia alkaen siitä, ettei neuletiheyteni täsmännyt ohjeeseen ja kun kerran ryhtyy säätämään, niin voi samalla sitten säätää vähän enemmän. Optimistina oletin, että lanka tulee loppumaan kesken, kun sitä oli vain 5 kerää. Tästä syystä alareunan joustin onkin neulottu viimeisenä ylhäältä alaspäin.

Etu- ja takakappaleet on neulottu erikseen, koska halusin lisätä muotoilua takakappaleseen ja katsoa tuleeko siitä mitään ennenkuin päättäisin mitä keksisin etukappaleen varalle (silmukkaluku, lisäykset jne.). Muut olivat kommentoineet, että ohjeen mukaan neulottuna selkä pussittaa, joten laskin oman vyötärömitan perusteella pienemmän silmukkaluvun lähtökohdaksi. Silmukat on muuten luotu apulangan avulla (Eunnylla on hyvä ohje tähän). Takakappaleen lisäkset on tehty kahdessa kohdassa keskellä kappaletta, koska halusin niiden muistuttavan muotolaskoksia. Tähän sopii erinomaisen hyvin lisääminen edellisen kerroksen silmukkaan, lisäyksistä tulee siisti linja. Etukappaleessa loin jo aluksi vähän enemmän silmukoita, jotta etuvarustus mahtuu. Lisäyksiä on vastaavasti vähemmän ja ne on tehty huomaamattomasti kappaleen reunoihin. Etukappaleen yläosa on tehty yhteenä kappaleena ja leikattu. Ennen apulankojen purkaamista ompelin liivin sivusaumat, jolloin pääsin neulomaan alajoustimen pyörönä.

Olihan tässä projektissa paljon häsläämistä, mutta istuvuus on ihan huippu. Istuu kuin hansikas, vaikkei sellainen olekaan. Pidän jopa siitä, ettei raitoja ole kohdistettu sivussa - tämän sävyn raidoitus oli riittävän hillitty mun makuun, jotta se toimii tarkoituksellisena yksityiskohtana.