Kaksi pientä elefanttia marssi näin

Lorvikatarrin selätettyäni tikutin nämäkin lapaset valmiiksi. Niistä tulikin niin söpöt, että melkein harmittaa, kun ulkona ei taida enää oikein olla lapaskelejä. Ei sentään, lämmintä saisi mielellään olla, kyllä lapasille tulee ennen pitkää käyttöä.

Malli: Flora-lapaset (Eeva Saviranta: Ullan adventtikalenteri)
Lanka: Twileys Freedom Spirit, 63 g; Drops Alpaca
Puikot: 3,5 mm
Muuta: rävelletty

Efelanttikuvio on peräisin Jessica Trompin sivustolta. Jatan mahtavan sliparin jälkeen teki mieli neuloa ronsuja johonkin, mutta kirjoneulenoviisina ajattelin pitäytyä riittävän pienessä työssä, mikä oli jälkeenpäin ajatellen aivan oikea valinta. Itse lapasohje oli hyvä ja selkeä. Muutamia pieniä säätöjä tuli tehtyä - alareunan kirjoneuleraidan jätin pois ja peukalokiilan lisäykset on tehty joka 3. kerros eikä joka 2. kerros. Lapasen toiselle puolelle päädyin neulomaan ruudukkoa vinoneliöiden sijaan. Kuviolangan väri oli sen verran lähellä pääväriä, että osalla vinoneliöistä hävisi kärki.

En vielä täysin vakuuttunut siitä, että kirjoneuleen neulominen sopii mun luonteelleni, mutta pitää sitä vielä pariin kertaan kokeilla ennenkuin luovuttaa. Maailma on nimittäin täynnä ihania kirjoneulelapasten ohjeita ja joku on ehkä saattanut hamstrata niihin sopivaa lankaakin, dum di dum...

Minne katosivat päivät...

Kaksi viikkoa katosi tosta vaan, kiitos influenssan. Nyt sekin on kokeiltu, enkä suoraan sanottuna suosittele. Enimmäkseen olo on ollut niin tokkurainen, ettei edes neulominen maistunut - sellaista ei täällä usein tapahdu. Waily waily...

Viivästyksestä huolimatta, kerrotaanpas mitä tuli tehtyä huhtikuun alkupuolella. Mä tein kuulkas myssyn ja se sopii päähän! Haaste selätetty. Sitten kun mä koitan seuraavaa pipomallia, niin nähdään oliko tämä vain onnekas poikkeus joka vahvistaa säännön (ts. oikeankokoisen pipon neulominen on mulle mahdoton tehtävä). Tuo poikittain neulottu reunus on mainio, joustaa sopivasti ja mukautuu hyvin päähän. Fiiliksen mukaan voi kääntää reunuksen kaksinkerroin tai pitää suorana, tykkään kummastakin tavasta. Lakkiosasta ei tullut yhtä pulleaa kuin alkuperäisessä, mutta se on oikeastaan enemmän makuuni tällaisena. Vanhaa pipoa ei tullut pidettyä juuri koskaan liian ison kokonsa takia ja tämä on jo ollut päässä monta kertaa. Lopputulos on siis varsin mieluisa, kannatti purkaa ja ottaa lanka parempaan käyttöön.

Malli: Perpendicular (Shelby Dyas, Ravelryssa)
Lanka: Noro Silk Garden, yht. 75 g, värit 226&204
Puikot: 4,5 mm
Muuta: rävelletty

Myssyn tekemisen varjolla sain itseni motivoitua neulomaan keskeneräiset Noro-lapasetkin valmiiksi. Miten peukaloiden neulomisen aloittaminen voi vaatia niin paljon tahdonvoimaa?

Malli: Mitered mittens (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Noro Kureyon, 70 g, väri 52
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Oma käsi on sen verran pieni, että kokoa piti pienentää 44 silmukkaan. Peukaloissa on sovellettu Kathryn Ivyn muokkauksia, mutta poimin kaikelta varalta pari ylimääräistä silmukkaa peukkuun ja kavensin ne sitten ensimmäisellä kerroksella pois, eipä tuule läpi. Suurin säätö oli lapasen kärjen kanssa. Alkuperäinen on vähän liian terävä mun makuun, mutta kyökkipistotkaan eivät näyttäneet mieluisilta (oikeanpuoleinen lapanen alla). Kehittelin sitten pyöreän kärjen jättämällä välikerrokset pois, kun jäljellä oli 6 s puikkoa kohti ja vedin langan läpi, kun jäljellä oli 12 s yhteensä. Nyt ne on täydelliset.

Kesä saa mun puolesta tulla, mä olen varustautunut hyvin. Norsulapasetkin on nimittäin valmiit, kuvia ja raporttia lähipäivinä.

Norsullani on kärsä!

Keskeytämme huiviparaatin tärkeän tiedotuksen vuoksi. Ronsulapasen mahdollisuudet saada lajikumppani ovat huomattavasti parantuneet ja ronsu kakkonen on yhtäkkiä edennyt roiman harppauksen eteenpäin. Minun ja kirjoneuleen suhteella on ehkä sittenkin toivoa, jee!

Kaikenlaisia virityksiä tuli kokeiltua erinomaisen epätyydyttävin tuloksin, mutta yksi tapa tuntuu jopa toimivalta. Törmäsin Villapallon kuvaukseen siitä, miten hän pitää lankoja ja tämä sormivoimisteluasento tuntuu toistaiseksi parhaalta omiin kätösiin. Langat menevät ihan samalla tavalla muuten, mutta ne laitetaankin etusormen päällä ristiin. Pikkasen on tietysti säätämistä, kun tässä mallissa kuvioväriä käytetään niin paljon enemmän kuin taustaväriä, joten taustalanka tahtoo välillä jäädä turhan löysäksi, mutta on tämä silti selkeä parannus entisiin kokeiluihin. Väittäisin melkein, että ronsu kakkosen neulepintakin on tasaisempi.

Voihan verenpaine

Argh! Miten kirjoneuleen neulominen voi olla niin himputin vaikeeta. Kaksi riviä tehty lapasen kuviosta - vasemman käden etusormi kramppaa ja otsasuoni tykyttää. Eka lapanen on jollain ihmeen konstilla puserrettu valmiiksi (peukkuahan ei lasketa) viime kevättalvena ja päätin tekaista sille vihdoin kaverin. Olin jo autuaasti unohtanut, miten toivoton olen kirjoneuleen suhteen. Vasen käsi toimii muuten oikein hyvin, mutta auta armias, jos sormien päältä pitää juoksuttaa kahta lankaa yhtä aikaa - sormet on solmussa ja langat myös. Ainoa tapa saada langat pysymään erillään on jäkittää etusormea krampin rajoille. Ja jos on langat solmussa, niin ei ole mitään toivoa saada dominoiva väri kulkemaan aina samaa kautta. Tasaisesta langankireydestä en ala edes avautua. Ehkä pitäisi suosiolla kokeilla lapasiin magic loopia, vaikka mieluummin käytän aina lyhyitä sukkapuikkoja pieniin töihin. Voisin muuten vetäistä lihavat henkselit koko kirjoneuleen yli, mutta kun kirjoneulelapaset ovat niin kauniita. Blaah, neulomisen piti olla rentouttava harrastus. Pitäisi varmaan olla lisäksi joku kotieläin harrasteperäisen stressin lievittämiseksi. Kissojen omistajilla on tiettävästi vähemmän sydänkohtauksia.

Päätämme radiohiljaisuuden

Tammikuu meni aikalailla horroksessa, mutta pitänee tässä ruveta heräilemään talviuniltaan, kun kevään ensi merkit ovat jo näkyvissä - ulkona on jopa paistanut aurinko ja meidän pesuhuoneeseen ilmestyi ensimmäinen muurahainen. Horroksesta huolimatta sentään tuli neulottua muutama rivi silloin tällöin (mahdollisimman aivotonta kylläkin), mutta ei puhettakaan siitä, että olisi saanut mitään viimesteltyä esittelykuntoon. Kotitontulle ohjeeksi, että vierashuoneen pöydältä saa ottaa ja päätellä niitä töitä ihan vapaasti ja sen valkoisen huivin voisi myös pingottaa niin näyttäisi pitsiltä eikä vaan mytyltä. Mä lupaan tarjota sitten maitoa ja keksejä, niin ollaan molemmat tyytyväisiä. Sitä odotellessa, melkein valmiiden sijaan esitellään nyt lievästi myöhästyneenä joulukuun viimeiset valmistuneet.

Pipo ja kauluri: omasta päästä
Lapaset: Cabley mitties (Allison Clayton), Ravelryssa
Lanka: Grinasco Tyrol, 290 g
Puikot: 5 mm

Virallinen versio: mä halusin kerrankin yhteensopivan setin - tumput, pipon ja kaulurin. Todellisuus: ostin taannoin Menitasta kolme kerää Grignascon Tyrolia, koska väri sopii hyvin mun talvitakkiin ja lanka oli ihanan pehmoista. Aikomuksena oli tehdä siitä ainakin tumput, ehkä. Ensin rupesin kuitenkin tekemään kauluria, koska piti saada jotain aivotonta neulottavaa tenttivalvontaan. Kaulurista oli tulossa kuitenkin aivan liian peltinen, mutta sovitettaessa näytti siltä, että lanka olisi oivaa pipomateriaalia ja mallitilkun (eli kaulurin) perusteella sai helposti pähkäiltyä pipon silmukkamäärät. Purin puolivalmiin kaulurin ja tein pipon. Sitten neuloin vihdoin ne tumput. Koska lankaa oli vielä jäljellä (muttei kokonaiseen kauluriin), kaivoin varastosta esiin Kid Mohairin jämät ja improvisoin vähän väljemmän kaulurin, kun en kerran juuri nyt tarvinnut niskatukea. Lopputuloksiin olen kyllä tyytyväinen, mutta säätöä oli ihan riittävästi. Lapasiakin tein ensin ohjeen mukaan, mutta sitten huomasin, ettei peukalokiilaton versio edes mahdu handuun. Onneksi paksua lankaa neuloo nopeasti, joten siitä purkaamisesta ei edes jäänyt harmitusta. Lapasista tuli lisäksi aivan loistavat - olen pitänyt niitä melkein joka päivä kohta kuukauden, mikä näkyy kuvastakin pienenä nuhjantumisena. En tiedä onko tässä ratkaisevassa asemassa ollut langanvalinta vai palmikot, mutta kerrankin sormia ei palella. Aiemmin on tullut kokeiltua sekä huovutettuja lapasia että lovikkalangasta neulottuja, mutta lopputulos on silti ollut vähän vilpoinen. Sen sitä saa, kun on varustettu olemattomalla ääreisverenkierrolla - minä ja Suomen talvi sovimme vähän huonosti yhteen. Jos vain saisi miehen houkuteltua muuttamaan etelämmäs, niin tulisi samalla kertaa hoidettua sekä talvinen hibernointitaipumus että paleleminen. Mitäköhän sitä keksisi - lammasfarmariksi Kreikkaan?

Simple pleasures

Freshly baked scones, home-made apple jam with a hint of lemon, new book by Terry Pratchett and a perfectly grafted seam (it's in the picture, trust me) - what more could you ask from a nice evening. I think this little fellow will get a friend tomorrow evening, sounds like a great plan indeed (there is even some jam left).

Tuoretta teeleipää, itsetehtyä omenahilloa hitusella sitruunaa, Terry Pratchettin uusin kirja sekä moitteettomasti silmukoitu sauma (se on siinä kuvassa, uskokaa pois) - mitäpä muuta mukavalta illalta kaipaisikaan. Huomisiltana voisikin neuloa tälle kaverin, mikä mainio suunnitelma (hilloakin on vielä jäljellä).

The white string of yarn you see in the picture is an ingeniously simple way to mark your pattern row repeats. Unfortunately I cannot give credit to the source as I simply don't remember where I picked this idea from. Just lift the marker yarn to the other side of your knitting after one repeat is complete. It makes counting rows so much easier.

Kuvassa näkyvä valkoinen langanpätkä on yksinkertaisuudessaan nerokas tapa merkitä toistuvat kerrokset. Harmikseni en muista mistä olen saanut tämän idean, joten asiaankuuluva lähdeviittaus jää nyt laittamatta. Merkkilanka nostetaan neuleen yhdeltä puolelta toiselle aina kun haluttu määrä rivejä on neulottu. Helpottaa huomattavasti rivien laskemista.