Päätämme radiohiljaisuuden

Tammikuu meni aikalailla horroksessa, mutta pitänee tässä ruveta heräilemään talviuniltaan, kun kevään ensi merkit ovat jo näkyvissä - ulkona on jopa paistanut aurinko ja meidän pesuhuoneeseen ilmestyi ensimmäinen muurahainen. Horroksesta huolimatta sentään tuli neulottua muutama rivi silloin tällöin (mahdollisimman aivotonta kylläkin), mutta ei puhettakaan siitä, että olisi saanut mitään viimesteltyä esittelykuntoon. Kotitontulle ohjeeksi, että vierashuoneen pöydältä saa ottaa ja päätellä niitä töitä ihan vapaasti ja sen valkoisen huivin voisi myös pingottaa niin näyttäisi pitsiltä eikä vaan mytyltä. Mä lupaan tarjota sitten maitoa ja keksejä, niin ollaan molemmat tyytyväisiä. Sitä odotellessa, melkein valmiiden sijaan esitellään nyt lievästi myöhästyneenä joulukuun viimeiset valmistuneet.

Pipo ja kauluri: omasta päästä
Lapaset: Cabley mitties (Allison Clayton), Ravelryssa
Lanka: Grinasco Tyrol, 290 g
Puikot: 5 mm

Virallinen versio: mä halusin kerrankin yhteensopivan setin - tumput, pipon ja kaulurin. Todellisuus: ostin taannoin Menitasta kolme kerää Grignascon Tyrolia, koska väri sopii hyvin mun talvitakkiin ja lanka oli ihanan pehmoista. Aikomuksena oli tehdä siitä ainakin tumput, ehkä. Ensin rupesin kuitenkin tekemään kauluria, koska piti saada jotain aivotonta neulottavaa tenttivalvontaan. Kaulurista oli tulossa kuitenkin aivan liian peltinen, mutta sovitettaessa näytti siltä, että lanka olisi oivaa pipomateriaalia ja mallitilkun (eli kaulurin) perusteella sai helposti pähkäiltyä pipon silmukkamäärät. Purin puolivalmiin kaulurin ja tein pipon. Sitten neuloin vihdoin ne tumput. Koska lankaa oli vielä jäljellä (muttei kokonaiseen kauluriin), kaivoin varastosta esiin Kid Mohairin jämät ja improvisoin vähän väljemmän kaulurin, kun en kerran juuri nyt tarvinnut niskatukea. Lopputuloksiin olen kyllä tyytyväinen, mutta säätöä oli ihan riittävästi. Lapasiakin tein ensin ohjeen mukaan, mutta sitten huomasin, ettei peukalokiilaton versio edes mahdu handuun. Onneksi paksua lankaa neuloo nopeasti, joten siitä purkaamisesta ei edes jäänyt harmitusta. Lapasista tuli lisäksi aivan loistavat - olen pitänyt niitä melkein joka päivä kohta kuukauden, mikä näkyy kuvastakin pienenä nuhjantumisena. En tiedä onko tässä ratkaisevassa asemassa ollut langanvalinta vai palmikot, mutta kerrankin sormia ei palella. Aiemmin on tullut kokeiltua sekä huovutettuja lapasia että lovikkalangasta neulottuja, mutta lopputulos on silti ollut vähän vilpoinen. Sen sitä saa, kun on varustettu olemattomalla ääreisverenkierrolla - minä ja Suomen talvi sovimme vähän huonosti yhteen. Jos vain saisi miehen houkuteltua muuttamaan etelämmäs, niin tulisi samalla kertaa hoidettua sekä talvinen hibernointitaipumus että paleleminen. Mitäköhän sitä keksisi - lammasfarmariksi Kreikkaan?

Ja me toivotamme...

Bloginpitäjä ja vieraileva blogikoira toivottavat kaikille lukijoille rauhallista joulua ja oikein hyvää uutta vuotta! Älköön lankanne menköön solmuun ja pysyköön kaikki sukkapuikonne tallessa. Olkoon punnan kurssi edelleen alhainen ja neulekirjojen julkaisutahti yhtä kova kuin tänäkin vuonna.

Lämmin kiitos onnitteluista - on tuo sen verran iso juttu, että sen voimin fiilistellään vielä hetken aikaa.

Yhden aikakauden loppu

Olen opiskellut putkeen 23 vuotta ja nyt se loppui. Väitin eilen riittävästi vastaan, jotta vastapuolelle ei jäänyt epäselväksi kuka sen kirjan olikaan kirjoittanut. Nyt sitten on niin fiiliksissä, etten edes pystynyt aamulla nukkumaan pitkään. Joulu saa mun puolesta tulla, tänä vuonna en aio stressata siitä aiheesta pätkääkään. Tämän vuoden itse tehty lahja on kirjan mallinen, tammikuussa voi sitten alkaa neuloa sukkia ensi vuoden jouluksi - kyllä se tulee joka vuosi uudestaan.

Luntaa kuin helmikuussa

... tai siis oli ja meni, mutta joku aasinsilta piti saada neuleen nimeen. Tämänhän ovat jo kaikki tehneet (Räveltämössä on 3092 projektia), mutta ehtiihän sitä hitaampikin trendiin mukaan.

Malli: February lady sweater (Pamela Wynne, Flint knits)
Lanka: Miss Babs merino worsted, 360 g
Puikot: 5 mm

Muhun iski ihan hirveä "pakko saada" tunne jo aikoja sitten, mutta oikeaa lankaa ei vaan tuntunut löytyvän. Halusin nimittäin sellaisen langan, jossa olisi pieniä saman sävyn vaihteluja (alkuperäisellä versiolla taisi olla jotain vaikutusta tähän), mutta mikään ei miellyttänyt. Ehdin jo päättää neulovani yksivärisen nähdessäni Pikku-Ketun ladyn, mutta toisin kävi. Minä sitten rakastan neuleblogeja - Marsvin löysi täydellisen langan mun puolesta (lanka/valmis neule). Nopea siirtyminen Wool Girl -nettiputiikin sivuille osoitti, että samaa laatua oli saatavana violettina eikä kyllä tarvinnut pitkään harkita. Voin hyvillä mielin suositella kyseistä kauppaa, nopea toimitus (vaikka Kusti joutui polkemaan rapakon yli) ja vyyhditkin saa valmiiksi kerälle kaupan päälle kun vaan pyytää. Keriminen olisi voinut olla mielenkiintoista omin avuin, kun yhdessä vyyhdissä on 226 g/512 m. Tähänkin jakkuun meni siis alle kaksi kerää lankaa! Lankakin oli onneksi juuri niin ihana kuin kuvittelin (ennakko-odotusten paineita), pitää varmaan hankkia lisää, kunhan varastoon tulee vähän tilaa.

Malli on kerrassan mainio, ymmärrän kyllä miksi siitä nousi sellainen hype. Pitsi viitosen puikoilla on eittämättä palkitsevaa ja hommat etenee selkeästi. Tein vain kaksi muutosta: neuloin raglan-lisäykset eri lailla (ohjeistetun lisäyksen sijaan neuloin silmukat etu- ja takareunastaan, kun se oli mielestäni siistimpi) sekä kavensin hihoja yhdellä mallikerralla kainalossa (samalla tavalla kuin MollyWafflesKnits). Ainoa asia mikä hämmensi oli koot - tämä on ensimmäinen omistamani XS-kokoinen paita.

Ullallaa, trallallaa

Uusi Ulla on taas täällä ja se on ihana, kiitoksia toimituskunnalle ja suunnittelijoille. Ainakin Rinsessa-myssy pääsee varmasti puikoille. Kierre-kämmekkäät ja Saltkråkan-sukat ovat myös ihanat. Jos aika antaa myöten, niin Sirjoja voisi neuloa joululahjoiksi. Onneksi joulu on kuitenkin ensi vuonnakin, joten jos ei nyt ehtii niin onpa ideoita tulevaisuuden varalle. Kummasti suosikit painottuvat asustepuolelle, mutta onhan se kivaa saada nopeasti valmista. Esimerkiksi Taran labyrintista haaveilin kokonaisen vartin, ennenkuin sisäinen realisti muistutti kuinka moneen paitaan mulla on jo langat hamstrattuna.

Omakin hengentuotokseni pääsi mukaan ja on samalla ensimmäinen koskaan kirjoittamani ohje, jesh!

Malli: Sarastus (Ulla)
Lanka:Du Store Alpakka Misti, 50 g ; Grinasco Tango 10 g
Puikot: 6 mm

Alunperin tein nuo kämmekkäät Ysoldan ohjeella (Garter Stitch Mitts) ja koska pinkkiä lankaa jäi yli, niin tein sitten yhteensopivan kaulurin. Nyt mulla on sitten kämmekkäät sekä kauluri ja lankaa on vieläkin jäljellä. Tango on ihmeellisen riittoisaa, mitäköhän niistä kerän lopuista vielä tekisi.

Apinan raivolla

Kuukauden poissaololla on ehkä ollut jotain tekemistä kuukauden tiukan työputken kanssa (noh, pidin mä sentään yhden vapaapäivän viime viikon lauantaina). Jos on valittava neulomisen ja siitä kirjoittamisen välillä, valinta lienee helppoa itsekullekin. Nyt kiire on ainakin hetkeksi hellittänyt ja bonuksena mulla on blogattavia juttuja varastoksi asti.

Aloitetaan vaikka sukista, koska villasukat ovat talvikauden paras asia (talvikausi alkaa syyskuussa ja kestää vappuun). Jos toisilla ihmisillä on huono ääreisverenkierto, niin mulla se on suorastaan olematon. Vaikka olisi lattialämmityskin päällä, villasukat on pakko olla jalassa. Tämä tietysti tarkoittaa, että voin neuloa mielenmäärin sukkia itselleni eikä tarvitse miettiä kenelle ne päättyisivät lahjaksi (en tunne ketään toista joka ilahtuisi yhtä paljon villasukista, joten olen enimmäkseen pitäytynyt tässä kiitollisessa kohteessa). En sentään huku sukkiin, koska olen niin tolkuttoman hidas - ainakin ollut siitä asti, kun huomasin miten kauniita sukkia saa aikaiseksi pienillä puikoilla. Hammastikut ja krooninen moniajo projektien suhteen pitävät sukkien valmistumistahdin noin 2-3 parissa vuodessa. Sukkalandiassa puolestaan yksi sukkapari taitaa valmistua blogipostauksen lukemisen aikana, joten ei se tahti taida johtua pelkästään puikkojen ohuudesta.

Malli: Monkey sukat (Knitty)
Lanka:Schoeller+Stahl Fortissima Socka Mit Bambou, 75 g
Puikot: 2,25 mm Knit Picks:n Harmony-puikot

Knit Picks:n puisia sukkapuikkoja ei voi kylliksi kehua. Bambuiset olen saanut mutkalle, mutta nämä ovat selkeästi kovemmat/kestävämmät (ja paljon kevyemmät kuin metalliset). Kärkikin on sopivan terävä niin että sillä on helppo neuloa pitsiä. Lisäksi näitä saa 15 sentin pituisina, mikä on mun tapauksessa optimi pituus sukkapuikolle, pidempien kanssa tuli aina säädettyä ylimääräistä. I'm in love! Ei muuten ollut maksettu mainos, ihan omalla visalla maksoin ;-)

Lankakin teki vaikutuksen - kiva neuloa, sopii hyvin pitsiin eikä parin viikon käytön jälkeen osoita minkäänlaisia nyppyyntymisen merkkejä. Tätä lisää. Ai niin, mähän ostin alunperinkin kaksi eriväristä kerää. Jee! Nyt pitäisi vain keksiä toinen malli, joka sopii pätkävärjätylle. Monkey:ssa se toimii mielestäni yllättävän hyvin, kun tuo kuvio on riittävän selkeä. Laitetaan vielä toinen kuva lähempää, kun nuo sukat ovat niin ihanat. Kuten sanottua, mä olen ihan fiiliksissä käsinneulotuista sukista. Toinen fiilistelyn aihe ovat nuo sukanpingottimet, jotka sain synttärilahjaksi. Ennen pingotusta sukka näytti nimittäin lähinnä pitkulaiselta mytyltä. Pingotin on kuulkaas kätevä apuväline - sukat saa kuosiin ja lisäksi voi lohkoa mielenmäärin puujalkavitsejä. Kissabussi suosittelee, jos et vielä ole kokeillut.

Paluu tulevaisuuteen

Neljä vuotta on varsin hyvä ikä. Ainakaan 4 v juuri täyttänyt kummityttö ei tunnu vielä stressavan yhtään mistään. Saa leikkiä päivät pitkät eikä elämässä ole sen kummempia huolenaiheita kuin lelujen jakaminen pikkuveljen kanssa. Omasta lapsuudesta kaipaan eniten juuri myönteistä elämänasennetta. Jotenkin se vain hävisi viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli siirryttyä työelämään (pätkätöillä ja yksin puurtamisella saattoi olla vaikutusta asiaan).

Toinen, jota kaipaan, on isoäiti - varhaislapsuuteni ehdottomasti tärkein henkilö. Isoäiti on vaikuttanut todella paljon siihen, minkälaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita minulla on. Hän myös opetti minut alunperin neulomaan ja virkkaamaan. Siivosin äskettäin kirjahyllyä ja löysin yhden isoäidin paksuista vihoista - täynnä muistiinpanoja mallineuleista ja neulemalleista. Siitä selviäsi kätevästi myös päänympärykseni 4-vuotiaana, hän kun on kirjoittanut mitatkin ylös. Näemmä olen perinyt myös tapani kirjoittaa kaikki asiat ylös (teen aina kaikesta listoja).

Kummityttö toivoi synttärilahjaksi virkkuukoukkua. Hän kun ajatteli opetella virkkaamaan (4 v:n päättäväisyydellä). Kädentaidoissa oleva jatkuvuus on jotenkin lohdullista. Vaikka edellisistä sukupolvista aika jättää, taidot siirtyvät seuraaville. Päätin minäkin virkata jotain pitkästä aikaa, eihän pelkkää koukkua voinut lahjaksi antaa. Koska lahjansaajalle pinkki on juuri nyt kova juttu, niin piti sitten virkata pinkkiä. Koska oli vähän kiire, niin piti valita paksu lanka. Laukusta tuli tosi söpö, mutta Maxi halkeilee ihan vietävästi, en suosittele kokemuksena. Ohjeessa oli muutamia omituisia kohtia, mutta kaupunkilaisjärjellä onneksi pystyi soveltamaan. Jotenkin tuntuu, että virkkuuohjeet on keskimäärin kirjoitettu epäselvemmin kuin neuleohjeet (tai sitten mä olen vain niin paljon kokeneempi neuloja, mikä on kyllä myös totta).

Malli: Moda
Lanka: Novita Maxi, vajaa 2 kerää
Koukku: 5 mm