My precious

Kaikki alkoi, kun Kristel laittoi blogiinsa kuvan tilaamistaan Jitterbugeista. Mä olin pystynyt vastustamaan Colinetten verkkokauppaa harvinaisen pitkään, mutta kuvan näkeminen punnan nykyiseen kurssiin yhdistettynä oli vihoviimeinen pisara. Koska sortuminen on aina kivempaa kimpassa, esitin ihan viattoman kysymyksen muillekin paikallisille neulojille: "haluaako joku tilata kimpassa lankaa?". Lopputuloksena hain postista 5,2 kg:n paketin tai siis oikeastaan säkin. Katsokaa vaikka, nuo on normaalikokoiset Fiskarsin keittiösakset.

Tilasimme yhteensä kahdeksan Jitterbug-sekoituspakettia, eikä muuten ollut mikään helppo homma valita mitkä kaksi jäivät meille asumaan.

Oma saalis vielä ryhmäkuvassa. Törmäsin Ravelryssa täydellisen värisiin polvisukkiin ja oli pakko hankkia kaksi vyyhtiä Morello Mash -värisenä. Nyt tekee vaan mieli silitellä noita vyyhtejä. On sitä omituisempiakin addiktioita olemassa, tällä saa sentään jalat lämpimiksi.

Mutta pystyykö hän siihen?

Haaste: neuloa sopivan kokoinen päähine. Sopiva tarkoittaa sitä, että se ei saisi pyöriä päässä eikä päätyä nelivuotiaalle kummitytölle. Suurin osa mun itse tekemistäni pään lämmittimistä kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan. Haaste on siis vaikeampi kuin miltä se kuullostaa.

Välineet: 2 kerää Silk Gardenia. Suurin osa toisesta kerästä on vielä ammoisina aikoina neulotun selkeästi liian ison pipon muodossa (pipon ympäryys 64 cm, pään ympäryys 56 cm - Houston, we have a problem). Mä tein muuten mallitilkun - oikeesti!

Ohje: Perpendicular (Ravelryssa). Teoriassa tämä voisi toimia, koska hattu aloitetaan poikittain neulotusta reunuksesta. Käytäntö voikin sitten olla jotain ihan muuta. Jos tästäkin tulee liian iso, niin pitänee tyytyä kohtaloonsa ja hankkia rastat.

Norsullani on kärsä!

Keskeytämme huiviparaatin tärkeän tiedotuksen vuoksi. Ronsulapasen mahdollisuudet saada lajikumppani ovat huomattavasti parantuneet ja ronsu kakkonen on yhtäkkiä edennyt roiman harppauksen eteenpäin. Minun ja kirjoneuleen suhteella on ehkä sittenkin toivoa, jee!

Kaikenlaisia virityksiä tuli kokeiltua erinomaisen epätyydyttävin tuloksin, mutta yksi tapa tuntuu jopa toimivalta. Törmäsin Villapallon kuvaukseen siitä, miten hän pitää lankoja ja tämä sormivoimisteluasento tuntuu toistaiseksi parhaalta omiin kätösiin. Langat menevät ihan samalla tavalla muuten, mutta ne laitetaankin etusormen päällä ristiin. Pikkasen on tietysti säätämistä, kun tässä mallissa kuvioväriä käytetään niin paljon enemmän kuin taustaväriä, joten taustalanka tahtoo välillä jäädä turhan löysäksi, mutta on tämä silti selkeä parannus entisiin kokeiluihin. Väittäisin melkein, että ronsu kakkosen neulepintakin on tasaisempi.

Huiviparaati, vol. 2

En ole hirveästi fanittanut Novitaa viime vuosina, mutta tämän talven Luksus-linja tuntuu olevan miellyttävä poikkeus. Sain lahjaksi kolme kerää Windia, joiden neulominen oli oikeasti antoisaa. Harmi vain, ettei langan tulevaisuuden näkymistä voi Novitalla koskaan tietää - uusi kausi, uudet langat tai ainakin eri värit. Varmimmaksi vakuudeksi piti ostaa Cloudiakin varastoon kokeiltavaksi, koska se vaikutti hyvin samankaltaiselta Windin kanssa.

Malli: Haven (Kim Hargreaves: Heartfelt)
Lanka: Novita Wind, 140 g
Puikot: 5 mm

Malliksi valikoitui Kim Hargreavesin suunnittelema Haven-huivi, jonka nimi tuli luettua melkein joka kerta "heaven". Sinänsä sopiva lukihärö, koska tuuli ja taivas ne yhteen sopii. Ohjeen ainoa miinus tulee kaavion puuttumisesta, mutta se asia oli onneksi helposti korjattavissa kynän ja ruutupaperin avulla, sillä malli sinänsä ei ole vaikea. Lanka käyttäytyi jännästi märkänä, se muuttui pehmeästä ja kimmoisasta ohueksi ja kiiltäväksi. Pingottamalla olisi saanut pitsikuviota vielä enemmän auki, sillä huivia olisi kyllä saanut venytettyä vaikka millä mitalla, mutta hitsauspuikot on vielä hankkimatta eikä reunasta olisi varmasti tullut suoraa nuppineuloilla. Nyt annoin vain kuivua tasossa ja lopputulos on mielestäni kaunis jo sellaisenaan. Sitäpaitsi pituuskin on nyt juuri passeli mun mittaiselle. Lisää tällaista Novitaa, kiitos.

Huiviparaati, vol. 1

Yksi niistä asioista joihin uskon vakaasti on, ettei ihmisellä voi olla liian monta huivia. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja laskea nekin, jotka tein aikana ennen blogia ja Ravelrya, mutta uskon pääseväni yli kolmenkymmenen. Onneksi talouttamme on siunattu tilavalla eteisellä. Palelevaisena ihmisenä käytän huiveja suurimman osan vuotta, joten tälle iloiselle joukolle tulee tikutettua seuraa säännöllisin väliajoin. Neulomisenkin kannalta huivit ovat kivoja, harvemmin tarvitsee tehdä mallitilkkua ja pienestäkin määrästä lankaa saa kivaa aikaiseksi. Ennenkaikkea, huivi on ystävä - se ei koskaan tee mulle samanlaisia ohareita kuin pipot, joista tulee aivan liian usein joko liian pieniä tai isoja kaikista varotoimenpiteistä huolimatta.

Malli: Reversible plaited scarf (Stephen Jones)
Lanka: Rowan Plaid, 180 g
Puikot: joko 7 mm tai 8 mm (dementia iski)

Neuletakista (juu, hihat edelleen irtona) ylijäänyt lanka muotoutui palmikkohuiviksi, joskin malli on vähän tavanomaisesta poikkeava. Lopputulos on mieluinen ja Plaid selkeästi tykkää kylpeä - silmukat ovat paljon tasaisempia ja pulleampia pesun jäljiltä. Ehkä nyt saisi sen takinkin viimeisteltyä. Mulla on ollut pieni blaah sen suhteen, kun en ollut täysin tyytyväinen neulepintaan, mutta pesu saa näemmä ihmeitä aikaiseksi.

Voihan verenpaine

Argh! Miten kirjoneuleen neulominen voi olla niin himputin vaikeeta. Kaksi riviä tehty lapasen kuviosta - vasemman käden etusormi kramppaa ja otsasuoni tykyttää. Eka lapanen on jollain ihmeen konstilla puserrettu valmiiksi (peukkuahan ei lasketa) viime kevättalvena ja päätin tekaista sille vihdoin kaverin. Olin jo autuaasti unohtanut, miten toivoton olen kirjoneuleen suhteen. Vasen käsi toimii muuten oikein hyvin, mutta auta armias, jos sormien päältä pitää juoksuttaa kahta lankaa yhtä aikaa - sormet on solmussa ja langat myös. Ainoa tapa saada langat pysymään erillään on jäkittää etusormea krampin rajoille. Ja jos on langat solmussa, niin ei ole mitään toivoa saada dominoiva väri kulkemaan aina samaa kautta. Tasaisesta langankireydestä en ala edes avautua. Ehkä pitäisi suosiolla kokeilla lapasiin magic loopia, vaikka mieluummin käytän aina lyhyitä sukkapuikkoja pieniin töihin. Voisin muuten vetäistä lihavat henkselit koko kirjoneuleen yli, mutta kun kirjoneulelapaset ovat niin kauniita. Blaah, neulomisen piti olla rentouttava harrastus. Pitäisi varmaan olla lisäksi joku kotieläin harrasteperäisen stressin lievittämiseksi. Kissojen omistajilla on tiettävästi vähemmän sydänkohtauksia.

Mistä tunnet sä ystävän

Ystävänpäivä on ovella ja mainosten perusteella ystäviä pitäisi muistaa jotenkin - korteilla, lahjoilla ja sen semmoisilla. Todellinen ystävä kuitenkin ymmärtää vaikka kortti jäisi tänä vuonna antamatta ja käyttäisit ne rahat toisenlaiseen ystävyyden osoitukseen. Australiassa olisi nyt nimittäin paljon sellaisia, jotka ovat avun tarpeessa, kun tuhoisat maastopalot ovat vieneet kaiken. Auttaa voi niin ihmisiä Australian punaisen ristin kautta, kuin eläimiä RSPCA Victorian tai Wildlife Victorian kautta. Porkkanaksi kerrottakoon, että Serendipity-blogissa arvotaan paljon neuleaiheisia palkintoja Punaiselle ristille lahjottaneiden kesken. Kymmenellä Australian dollarilla saa yhden osallistumisarvan, mikä vastaa viittä euroa. Se on pieni hinta hyvälle teolle.