Ishbel

Periaatteessa vihreä ei kuulu mun puvuston vakioväreihin. Jostain kumman syystä keväisin usein iskee kuitenkin sinnikäs halu saada jotain vihreää puikoille (ja kesällä taas tekee mieli virkata, ihme oireyhtymä). Joten kun huhtikuussa piti saada jotain aivotonta neulottavaa automatkalle ja olin juuri ostanut Ysoldan Whimsical Little Knits -kirjasen, niin äkkiä tekeillä olikin vihreä kolmiohuivi. Huvittavaa kyllä, lopulta juuri sen aivottoman osan huivista joutui tekemään kahteen kertaan, kun posotin menemään turhankin hanakasti - sileän osuuden loppuessa huivin toisessa laidassa oli 3 silmukkaa enemmän kuin toisessa eikä virhekohtia oikein onnistunut paikallistamaan parhaasta Sherlock Holmes -imitaatiostani huolimatta. Eikun purkuun ja uudestaan. Pitsiosuudessa ei taas ollut mitään ongelmaa.

Malli: Ishbel (Ysolda Teague, Rav-linkki)
Lanka: Ohut Pirkkalanka, 60 g
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Värin kuvaaminen oikein ei sitten luonnistunut millään lukuisista yrityksistä huolimatta, luonnossa huivi on vielä intensiivisemmän vihreä. Väri on ihan jees, mutta koko saisi olla ihan himpun verran isompi - yläreunan leveys on 118 cm. Tarkoitus olikin neuloa pienehkö huivi, jota voisi käyttää kaulahuivina, mutta muutama lisäsentti ei olisi ollut pahitteeksi. Muuten olisi voinut pingottaa isommaksi, mutta juuri tuo yläreuna ei olisi antanut yhtään enempää periksi (tämä huivi aloitetaan niskasta eli yläreuna muodostuu työn sivuista). Jälkiviisasteluna voisi todeta, että olisi voinut ehkä ottaa seuraavan puikkokoon käyttöön. Ohut Pirkkalanka sinänsä osoittautui oikein mainioksi pitsihuivilangaksi, voisin käyttää toistekin (eteenkin kun sitä taitaapi löytyä ihan varastostakin, hamsteri mikä hamsteri). Kuviotkin aukesivat oikein kauniisti pingotuksessa ja värikartta on tunnetusti ihanan monipuolinen. Ravelryssa kun on käynnissä vilkas keskustelu hyvistä ja huonoista suomalaisista langoista, niin Pirkanmaan lankoja voi kyllä vilpittömin mielin suositella.

Sukkamaniaa

Kesäkuu meni niin että hurahti, hups vaan. Tuli muun muassa vietettyä melkein kaksi viikkoa kahdella työreissulla. Onneksi puiset sukkapuikot pääsivät läpi turvatarkastuksesta ja niin yksinäinen sininen sukka sai kaverin. Olen aina luullut, että sukkien neulominen ohuesta langasta on tolkuttoman hidasta, mutta tämä yksilö valmistui niin nopeasti, että vika taisikin olla neulojan idlaamistaipumuksessa. Mulla on aina niin monta projektia kesken samaan aikaan, että valmistuminen tuppaa kestämään.

Malli: Hourglass eyelet socks (Cindy Putnam, Rav-linkki)
Lanka: SandnesGarn Sisu, 73 g
Puikot: 2,75 mm Knit Picks Harmonyt (olen fani)
Muuta: rävelletty

Koska sukkien neulominen on kivaa ja valmista saa halutessaan aikaiseksi jopa säädyllisen ajan sisällä, seuraava looginen askel oli tehdä tilaus Amazonille. Cookien sukkia olen ihastellut jo monesta blogista ja Socks from the toe up -kirjasta kiinnostuin erityisesti tekniikkaosion takia. Kummassakin kirjassa on monta ihanaa mallia ja olihan minulla jo ennestään jokunen Nancy Bushin sukkakirja hyllyssä, joten tekemistä riittänee joksikin aikaa :)

Sukkien neulomiseen tarvitaan mielenkiintoisten ohjeiden lisäksi tietysti myös lankaa ja toisella työreissulla sain yhdistettyä hyötyyn myös hupia. Tein siis minimittaisen lankakauppakierroksen Wienissä. Vettä tuli taivaan täydeltä, joten tyydyin käymään kahdessa lähekkäin sijaitsevassa lankakaupassa, jotka vaikuttivat parhailta Marjutin Ullaan kirjoittaman reportaasin perusteella. Zwei Glatt Zwei Verkehrt -kaupasta mukaan tarttui Araucanian Rancoa, Noro Kureyon Sockia ja OnLinien sukkalankaa. Wollboutique Rosa Maria Baldasta taas on peräisin oikean reunan Zauberball-kerät. Huomattavasti terveellisempiä tuliaisia kuin Mozart-kuulat.

Ootko sydänkäpysein?

Kumppani hakusessa. Minä - rehellinen sininen sukka, lankanakin on Sisu. Pintakuviota on, muttei mitään ihmeellisiä krumeluureja. Olen parhaimmillani sisätiloissa viileinä kesäpäivinä, kumisaappaisiin taidan olla liian mukavuudenhaluinen. Viihdyn kotona sohvalla ja tykkään katsella Midsommerin murhia. Olen kiltti ja luotettava, mutta hitusen yksinäinen. Löytyisikö minulle paria?

Toim. huom. Sukka on alunperin aloitettu viime vuoden heinäkuussa ja hibernoinut siis ihan kiitettävän kauan. Knitzissa on selkeästi taikaa, ensimmäinen sukka valmistui kuin itsestään. Jäämme odottamaan miten käy parin kanssa.

Maitokahvia

Helteiden kunniaksi esitelläänpäs yksi villainen aikaansaannos lisää. Kävimme kerran ihastelemassa alpakoita Ali-Ollin alpakkatilalla ja ostin minä pikkasen lankaakin. Alpakat olivat kyllä niin suloisia, että vierailu kannattaa ihan pelkästään niiden näkemisen vuoksi.

Ostin kolmenväristä lankaa ja kuvittelin tekeväni niistä jonkin sortin baskerin ja kaulahuivin. Törmäsin kuitenkin Ravelryssä kivannäköiseen kolmiohuiviohjeeseen ja olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että nämä langat olivat selvästi tarkoitettu tulemaan täksi huiviksi.

Malli: Textured shawl recipe (Orlane, Rav-linkki)
Lanka: perulainen alpakkalanka, yht. 165 g
Puikot: 4,5 mm
muuta: rävelletty

Väreistä tulee mieleen ranskalainen maitokahvi - valkoinen kuuma maito, tumma kahvi ja beigeksi sekoittunut valmis juoma. Suomalaista kahvia en osaa juoda, mutta ranskalainen maitokahvi ja croissantti kelpaavat milloin vaan. Aina parempaa jos niitä voi nauttia Ranskassa.

Tytön parhaat ystävät

Jos pitäydytään puhtaasti asioissa*, niin mielestäni nettiä ja omaa Visaa on vaikeaa päihittää tytön parhaina ystävinä, vaikka timanteilla on varmasti oma vankka kannattajakuntansa. Ajatellaan vaikkapa tätä päivää. Töistä tullessani olin ihan kuitti, lenkkikaverilla on flunssa ja mieskin on työmatkalla maassa, jossa gsm ei toimi. Blaah kesti postilaatikolle asti. Siellä uusin Interweave Knits odotti minua kiltisti toisen rapakon takaa saapuneen paketin kanssa. Katsokaa, tilasin netistä violettia serpentiinia!

Ehkei kuitenkaan - olin haaveillut omasta Knitzista jo pidemmän aikaa ja vihdoin sain aikaiseksi tilata itselleni sellaisen. Eipä tarvitse enää pelätä sukkapuikkojen katkeamista laukussa tai silmukoiden tippumista. Puhumattakaan siitä, että se on niin nätti ja kiva ja ihana ja mun... Välineurheilu on sitten nannaa. Tämän sukan mahdollisuudet valmistua paranivat juuri huomattavasti, koska nyt mun on pakko kuljettaa sitä mukanani joka paikkaan. Todennäköisesti siinä sivussa tulee myös neulottua jokunen rivi.

* "Asioita on esimerkiksi juusto ja pelikaanikin on asia, muita asioita ovat tursas ja viisumi..." (Ultra Bra, Laulu asioista)

Kaksi pientä elefanttia marssi näin

Lorvikatarrin selätettyäni tikutin nämäkin lapaset valmiiksi. Niistä tulikin niin söpöt, että melkein harmittaa, kun ulkona ei taida enää oikein olla lapaskelejä. Ei sentään, lämmintä saisi mielellään olla, kyllä lapasille tulee ennen pitkää käyttöä.

Malli: Flora-lapaset (Eeva Saviranta: Ullan adventtikalenteri)
Lanka: Twileys Freedom Spirit, 63 g; Drops Alpaca
Puikot: 3,5 mm
Muuta: rävelletty

Efelanttikuvio on peräisin Jessica Trompin sivustolta. Jatan mahtavan sliparin jälkeen teki mieli neuloa ronsuja johonkin, mutta kirjoneulenoviisina ajattelin pitäytyä riittävän pienessä työssä, mikä oli jälkeenpäin ajatellen aivan oikea valinta. Itse lapasohje oli hyvä ja selkeä. Muutamia pieniä säätöjä tuli tehtyä - alareunan kirjoneuleraidan jätin pois ja peukalokiilan lisäykset on tehty joka 3. kerros eikä joka 2. kerros. Lapasen toiselle puolelle päädyin neulomaan ruudukkoa vinoneliöiden sijaan. Kuviolangan väri oli sen verran lähellä pääväriä, että osalla vinoneliöistä hävisi kärki.

En vielä täysin vakuuttunut siitä, että kirjoneuleen neulominen sopii mun luonteelleni, mutta pitää sitä vielä pariin kertaan kokeilla ennenkuin luovuttaa. Maailma on nimittäin täynnä ihania kirjoneulelapasten ohjeita ja joku on ehkä saattanut hamstrata niihin sopivaa lankaakin, dum di dum...

Minne katosivat päivät...

Kaksi viikkoa katosi tosta vaan, kiitos influenssan. Nyt sekin on kokeiltu, enkä suoraan sanottuna suosittele. Enimmäkseen olo on ollut niin tokkurainen, ettei edes neulominen maistunut - sellaista ei täällä usein tapahdu. Waily waily...

Viivästyksestä huolimatta, kerrotaanpas mitä tuli tehtyä huhtikuun alkupuolella. Mä tein kuulkas myssyn ja se sopii päähän! Haaste selätetty. Sitten kun mä koitan seuraavaa pipomallia, niin nähdään oliko tämä vain onnekas poikkeus joka vahvistaa säännön (ts. oikeankokoisen pipon neulominen on mulle mahdoton tehtävä). Tuo poikittain neulottu reunus on mainio, joustaa sopivasti ja mukautuu hyvin päähän. Fiiliksen mukaan voi kääntää reunuksen kaksinkerroin tai pitää suorana, tykkään kummastakin tavasta. Lakkiosasta ei tullut yhtä pulleaa kuin alkuperäisessä, mutta se on oikeastaan enemmän makuuni tällaisena. Vanhaa pipoa ei tullut pidettyä juuri koskaan liian ison kokonsa takia ja tämä on jo ollut päässä monta kertaa. Lopputulos on siis varsin mieluisa, kannatti purkaa ja ottaa lanka parempaan käyttöön.

Malli: Perpendicular (Shelby Dyas, Ravelryssa)
Lanka: Noro Silk Garden, yht. 75 g, värit 226&204
Puikot: 4,5 mm
Muuta: rävelletty

Myssyn tekemisen varjolla sain itseni motivoitua neulomaan keskeneräiset Noro-lapasetkin valmiiksi. Miten peukaloiden neulomisen aloittaminen voi vaatia niin paljon tahdonvoimaa?

Malli: Mitered mittens (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Noro Kureyon, 70 g, väri 52
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Oma käsi on sen verran pieni, että kokoa piti pienentää 44 silmukkaan. Peukaloissa on sovellettu Kathryn Ivyn muokkauksia, mutta poimin kaikelta varalta pari ylimääräistä silmukkaa peukkuun ja kavensin ne sitten ensimmäisellä kerroksella pois, eipä tuule läpi. Suurin säätö oli lapasen kärjen kanssa. Alkuperäinen on vähän liian terävä mun makuun, mutta kyökkipistotkaan eivät näyttäneet mieluisilta (oikeanpuoleinen lapanen alla). Kehittelin sitten pyöreän kärjen jättämällä välikerrokset pois, kun jäljellä oli 6 s puikkoa kohti ja vedin langan läpi, kun jäljellä oli 12 s yhteensä. Nyt ne on täydelliset.

Kesä saa mun puolesta tulla, mä olen varustautunut hyvin. Norsulapasetkin on nimittäin valmiit, kuvia ja raporttia lähipäivinä.