Kaksi pientä elefanttia marssi näin

Lorvikatarrin selätettyäni tikutin nämäkin lapaset valmiiksi. Niistä tulikin niin söpöt, että melkein harmittaa, kun ulkona ei taida enää oikein olla lapaskelejä. Ei sentään, lämmintä saisi mielellään olla, kyllä lapasille tulee ennen pitkää käyttöä.

Malli: Flora-lapaset (Eeva Saviranta: Ullan adventtikalenteri)
Lanka: Twileys Freedom Spirit, 63 g; Drops Alpaca
Puikot: 3,5 mm
Muuta: rävelletty

Efelanttikuvio on peräisin Jessica Trompin sivustolta. Jatan mahtavan sliparin jälkeen teki mieli neuloa ronsuja johonkin, mutta kirjoneulenoviisina ajattelin pitäytyä riittävän pienessä työssä, mikä oli jälkeenpäin ajatellen aivan oikea valinta. Itse lapasohje oli hyvä ja selkeä. Muutamia pieniä säätöjä tuli tehtyä - alareunan kirjoneuleraidan jätin pois ja peukalokiilan lisäykset on tehty joka 3. kerros eikä joka 2. kerros. Lapasen toiselle puolelle päädyin neulomaan ruudukkoa vinoneliöiden sijaan. Kuviolangan väri oli sen verran lähellä pääväriä, että osalla vinoneliöistä hävisi kärki.

En vielä täysin vakuuttunut siitä, että kirjoneuleen neulominen sopii mun luonteelleni, mutta pitää sitä vielä pariin kertaan kokeilla ennenkuin luovuttaa. Maailma on nimittäin täynnä ihania kirjoneulelapasten ohjeita ja joku on ehkä saattanut hamstrata niihin sopivaa lankaakin, dum di dum...

Minne katosivat päivät...

Kaksi viikkoa katosi tosta vaan, kiitos influenssan. Nyt sekin on kokeiltu, enkä suoraan sanottuna suosittele. Enimmäkseen olo on ollut niin tokkurainen, ettei edes neulominen maistunut - sellaista ei täällä usein tapahdu. Waily waily...

Viivästyksestä huolimatta, kerrotaanpas mitä tuli tehtyä huhtikuun alkupuolella. Mä tein kuulkas myssyn ja se sopii päähän! Haaste selätetty. Sitten kun mä koitan seuraavaa pipomallia, niin nähdään oliko tämä vain onnekas poikkeus joka vahvistaa säännön (ts. oikeankokoisen pipon neulominen on mulle mahdoton tehtävä). Tuo poikittain neulottu reunus on mainio, joustaa sopivasti ja mukautuu hyvin päähän. Fiiliksen mukaan voi kääntää reunuksen kaksinkerroin tai pitää suorana, tykkään kummastakin tavasta. Lakkiosasta ei tullut yhtä pulleaa kuin alkuperäisessä, mutta se on oikeastaan enemmän makuuni tällaisena. Vanhaa pipoa ei tullut pidettyä juuri koskaan liian ison kokonsa takia ja tämä on jo ollut päässä monta kertaa. Lopputulos on siis varsin mieluisa, kannatti purkaa ja ottaa lanka parempaan käyttöön.

Malli: Perpendicular (Shelby Dyas, Ravelryssa)
Lanka: Noro Silk Garden, yht. 75 g, värit 226&204
Puikot: 4,5 mm
Muuta: rävelletty

Myssyn tekemisen varjolla sain itseni motivoitua neulomaan keskeneräiset Noro-lapasetkin valmiiksi. Miten peukaloiden neulomisen aloittaminen voi vaatia niin paljon tahdonvoimaa?

Malli: Mitered mittens (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Noro Kureyon, 70 g, väri 52
Puikot: 4 mm
Muuta: rävelletty

Oma käsi on sen verran pieni, että kokoa piti pienentää 44 silmukkaan. Peukaloissa on sovellettu Kathryn Ivyn muokkauksia, mutta poimin kaikelta varalta pari ylimääräistä silmukkaa peukkuun ja kavensin ne sitten ensimmäisellä kerroksella pois, eipä tuule läpi. Suurin säätö oli lapasen kärjen kanssa. Alkuperäinen on vähän liian terävä mun makuun, mutta kyökkipistotkaan eivät näyttäneet mieluisilta (oikeanpuoleinen lapanen alla). Kehittelin sitten pyöreän kärjen jättämällä välikerrokset pois, kun jäljellä oli 6 s puikkoa kohti ja vedin langan läpi, kun jäljellä oli 12 s yhteensä. Nyt ne on täydelliset.

Kesä saa mun puolesta tulla, mä olen varustautunut hyvin. Norsulapasetkin on nimittäin valmiit, kuvia ja raporttia lähipäivinä.

My precious

Kaikki alkoi, kun Kristel laittoi blogiinsa kuvan tilaamistaan Jitterbugeista. Mä olin pystynyt vastustamaan Colinetten verkkokauppaa harvinaisen pitkään, mutta kuvan näkeminen punnan nykyiseen kurssiin yhdistettynä oli vihoviimeinen pisara. Koska sortuminen on aina kivempaa kimpassa, esitin ihan viattoman kysymyksen muillekin paikallisille neulojille: "haluaako joku tilata kimpassa lankaa?". Lopputuloksena hain postista 5,2 kg:n paketin tai siis oikeastaan säkin. Katsokaa vaikka, nuo on normaalikokoiset Fiskarsin keittiösakset.

Tilasimme yhteensä kahdeksan Jitterbug-sekoituspakettia, eikä muuten ollut mikään helppo homma valita mitkä kaksi jäivät meille asumaan.

Oma saalis vielä ryhmäkuvassa. Törmäsin Ravelryssa täydellisen värisiin polvisukkiin ja oli pakko hankkia kaksi vyyhtiä Morello Mash -värisenä. Nyt tekee vaan mieli silitellä noita vyyhtejä. On sitä omituisempiakin addiktioita olemassa, tällä saa sentään jalat lämpimiksi.

Mutta pystyykö hän siihen?

Haaste: neuloa sopivan kokoinen päähine. Sopiva tarkoittaa sitä, että se ei saisi pyöriä päässä eikä päätyä nelivuotiaalle kummitytölle. Suurin osa mun itse tekemistäni pään lämmittimistä kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan. Haaste on siis vaikeampi kuin miltä se kuullostaa.

Välineet: 2 kerää Silk Gardenia. Suurin osa toisesta kerästä on vielä ammoisina aikoina neulotun selkeästi liian ison pipon muodossa (pipon ympäryys 64 cm, pään ympäryys 56 cm - Houston, we have a problem). Mä tein muuten mallitilkun - oikeesti!

Ohje: Perpendicular (Ravelryssa). Teoriassa tämä voisi toimia, koska hattu aloitetaan poikittain neulotusta reunuksesta. Käytäntö voikin sitten olla jotain ihan muuta. Jos tästäkin tulee liian iso, niin pitänee tyytyä kohtaloonsa ja hankkia rastat.

Norsullani on kärsä!

Keskeytämme huiviparaatin tärkeän tiedotuksen vuoksi. Ronsulapasen mahdollisuudet saada lajikumppani ovat huomattavasti parantuneet ja ronsu kakkonen on yhtäkkiä edennyt roiman harppauksen eteenpäin. Minun ja kirjoneuleen suhteella on ehkä sittenkin toivoa, jee!

Kaikenlaisia virityksiä tuli kokeiltua erinomaisen epätyydyttävin tuloksin, mutta yksi tapa tuntuu jopa toimivalta. Törmäsin Villapallon kuvaukseen siitä, miten hän pitää lankoja ja tämä sormivoimisteluasento tuntuu toistaiseksi parhaalta omiin kätösiin. Langat menevät ihan samalla tavalla muuten, mutta ne laitetaankin etusormen päällä ristiin. Pikkasen on tietysti säätämistä, kun tässä mallissa kuvioväriä käytetään niin paljon enemmän kuin taustaväriä, joten taustalanka tahtoo välillä jäädä turhan löysäksi, mutta on tämä silti selkeä parannus entisiin kokeiluihin. Väittäisin melkein, että ronsu kakkosen neulepintakin on tasaisempi.

Huiviparaati, vol. 2

En ole hirveästi fanittanut Novitaa viime vuosina, mutta tämän talven Luksus-linja tuntuu olevan miellyttävä poikkeus. Sain lahjaksi kolme kerää Windia, joiden neulominen oli oikeasti antoisaa. Harmi vain, ettei langan tulevaisuuden näkymistä voi Novitalla koskaan tietää - uusi kausi, uudet langat tai ainakin eri värit. Varmimmaksi vakuudeksi piti ostaa Cloudiakin varastoon kokeiltavaksi, koska se vaikutti hyvin samankaltaiselta Windin kanssa.

Malli: Haven (Kim Hargreaves: Heartfelt)
Lanka: Novita Wind, 140 g
Puikot: 5 mm

Malliksi valikoitui Kim Hargreavesin suunnittelema Haven-huivi, jonka nimi tuli luettua melkein joka kerta "heaven". Sinänsä sopiva lukihärö, koska tuuli ja taivas ne yhteen sopii. Ohjeen ainoa miinus tulee kaavion puuttumisesta, mutta se asia oli onneksi helposti korjattavissa kynän ja ruutupaperin avulla, sillä malli sinänsä ei ole vaikea. Lanka käyttäytyi jännästi märkänä, se muuttui pehmeästä ja kimmoisasta ohueksi ja kiiltäväksi. Pingottamalla olisi saanut pitsikuviota vielä enemmän auki, sillä huivia olisi kyllä saanut venytettyä vaikka millä mitalla, mutta hitsauspuikot on vielä hankkimatta eikä reunasta olisi varmasti tullut suoraa nuppineuloilla. Nyt annoin vain kuivua tasossa ja lopputulos on mielestäni kaunis jo sellaisenaan. Sitäpaitsi pituuskin on nyt juuri passeli mun mittaiselle. Lisää tällaista Novitaa, kiitos.

Huiviparaati, vol. 1

Yksi niistä asioista joihin uskon vakaasti on, ettei ihmisellä voi olla liian monta huivia. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja laskea nekin, jotka tein aikana ennen blogia ja Ravelrya, mutta uskon pääseväni yli kolmenkymmenen. Onneksi talouttamme on siunattu tilavalla eteisellä. Palelevaisena ihmisenä käytän huiveja suurimman osan vuotta, joten tälle iloiselle joukolle tulee tikutettua seuraa säännöllisin väliajoin. Neulomisenkin kannalta huivit ovat kivoja, harvemmin tarvitsee tehdä mallitilkkua ja pienestäkin määrästä lankaa saa kivaa aikaiseksi. Ennenkaikkea, huivi on ystävä - se ei koskaan tee mulle samanlaisia ohareita kuin pipot, joista tulee aivan liian usein joko liian pieniä tai isoja kaikista varotoimenpiteistä huolimatta.

Malli: Reversible plaited scarf (Stephen Jones)
Lanka: Rowan Plaid, 180 g
Puikot: joko 7 mm tai 8 mm (dementia iski)

Neuletakista (juu, hihat edelleen irtona) ylijäänyt lanka muotoutui palmikkohuiviksi, joskin malli on vähän tavanomaisesta poikkeava. Lopputulos on mieluinen ja Plaid selkeästi tykkää kylpeä - silmukat ovat paljon tasaisempia ja pulleampia pesun jäljiltä. Ehkä nyt saisi sen takinkin viimeisteltyä. Mulla on ollut pieni blaah sen suhteen, kun en ollut täysin tyytyväinen neulepintaan, mutta pesu saa näemmä ihmeitä aikaiseksi.