Ja me toivotamme...

Bloginpitäjä ja vieraileva blogikoira toivottavat kaikille lukijoille rauhallista joulua ja oikein hyvää uutta vuotta! Älköön lankanne menköön solmuun ja pysyköön kaikki sukkapuikonne tallessa. Olkoon punnan kurssi edelleen alhainen ja neulekirjojen julkaisutahti yhtä kova kuin tänäkin vuonna.

Lämmin kiitos onnitteluista - on tuo sen verran iso juttu, että sen voimin fiilistellään vielä hetken aikaa.

Yhden aikakauden loppu

Olen opiskellut putkeen 23 vuotta ja nyt se loppui. Väitin eilen riittävästi vastaan, jotta vastapuolelle ei jäänyt epäselväksi kuka sen kirjan olikaan kirjoittanut. Nyt sitten on niin fiiliksissä, etten edes pystynyt aamulla nukkumaan pitkään. Joulu saa mun puolesta tulla, tänä vuonna en aio stressata siitä aiheesta pätkääkään. Tämän vuoden itse tehty lahja on kirjan mallinen, tammikuussa voi sitten alkaa neuloa sukkia ensi vuoden jouluksi - kyllä se tulee joka vuosi uudestaan.

Luntaa kuin helmikuussa

... tai siis oli ja meni, mutta joku aasinsilta piti saada neuleen nimeen. Tämänhän ovat jo kaikki tehneet (Räveltämössä on 3092 projektia), mutta ehtiihän sitä hitaampikin trendiin mukaan.

Malli: February lady sweater (Pamela Wynne, Flint knits)
Lanka: Miss Babs merino worsted, 360 g
Puikot: 5 mm

Muhun iski ihan hirveä "pakko saada" tunne jo aikoja sitten, mutta oikeaa lankaa ei vaan tuntunut löytyvän. Halusin nimittäin sellaisen langan, jossa olisi pieniä saman sävyn vaihteluja (alkuperäisellä versiolla taisi olla jotain vaikutusta tähän), mutta mikään ei miellyttänyt. Ehdin jo päättää neulovani yksivärisen nähdessäni Pikku-Ketun ladyn, mutta toisin kävi. Minä sitten rakastan neuleblogeja - Marsvin löysi täydellisen langan mun puolesta (lanka/valmis neule). Nopea siirtyminen Wool Girl -nettiputiikin sivuille osoitti, että samaa laatua oli saatavana violettina eikä kyllä tarvinnut pitkään harkita. Voin hyvillä mielin suositella kyseistä kauppaa, nopea toimitus (vaikka Kusti joutui polkemaan rapakon yli) ja vyyhditkin saa valmiiksi kerälle kaupan päälle kun vaan pyytää. Keriminen olisi voinut olla mielenkiintoista omin avuin, kun yhdessä vyyhdissä on 226 g/512 m. Tähänkin jakkuun meni siis alle kaksi kerää lankaa! Lankakin oli onneksi juuri niin ihana kuin kuvittelin (ennakko-odotusten paineita), pitää varmaan hankkia lisää, kunhan varastoon tulee vähän tilaa.

Malli on kerrassan mainio, ymmärrän kyllä miksi siitä nousi sellainen hype. Pitsi viitosen puikoilla on eittämättä palkitsevaa ja hommat etenee selkeästi. Tein vain kaksi muutosta: neuloin raglan-lisäykset eri lailla (ohjeistetun lisäyksen sijaan neuloin silmukat etu- ja takareunastaan, kun se oli mielestäni siistimpi) sekä kavensin hihoja yhdellä mallikerralla kainalossa (samalla tavalla kuin MollyWafflesKnits). Ainoa asia mikä hämmensi oli koot - tämä on ensimmäinen omistamani XS-kokoinen paita.

Ullallaa, trallallaa

Uusi Ulla on taas täällä ja se on ihana, kiitoksia toimituskunnalle ja suunnittelijoille. Ainakin Rinsessa-myssy pääsee varmasti puikoille. Kierre-kämmekkäät ja Saltkråkan-sukat ovat myös ihanat. Jos aika antaa myöten, niin Sirjoja voisi neuloa joululahjoiksi. Onneksi joulu on kuitenkin ensi vuonnakin, joten jos ei nyt ehtii niin onpa ideoita tulevaisuuden varalle. Kummasti suosikit painottuvat asustepuolelle, mutta onhan se kivaa saada nopeasti valmista. Esimerkiksi Taran labyrintista haaveilin kokonaisen vartin, ennenkuin sisäinen realisti muistutti kuinka moneen paitaan mulla on jo langat hamstrattuna.

Omakin hengentuotokseni pääsi mukaan ja on samalla ensimmäinen koskaan kirjoittamani ohje, jesh!

Malli: Sarastus (Ulla)
Lanka:Du Store Alpakka Misti, 50 g ; Grinasco Tango 10 g
Puikot: 6 mm

Alunperin tein nuo kämmekkäät Ysoldan ohjeella (Garter Stitch Mitts) ja koska pinkkiä lankaa jäi yli, niin tein sitten yhteensopivan kaulurin. Nyt mulla on sitten kämmekkäät sekä kauluri ja lankaa on vieläkin jäljellä. Tango on ihmeellisen riittoisaa, mitäköhän niistä kerän lopuista vielä tekisi.

Apinan raivolla

Kuukauden poissaololla on ehkä ollut jotain tekemistä kuukauden tiukan työputken kanssa (noh, pidin mä sentään yhden vapaapäivän viime viikon lauantaina). Jos on valittava neulomisen ja siitä kirjoittamisen välillä, valinta lienee helppoa itsekullekin. Nyt kiire on ainakin hetkeksi hellittänyt ja bonuksena mulla on blogattavia juttuja varastoksi asti.

Aloitetaan vaikka sukista, koska villasukat ovat talvikauden paras asia (talvikausi alkaa syyskuussa ja kestää vappuun). Jos toisilla ihmisillä on huono ääreisverenkierto, niin mulla se on suorastaan olematon. Vaikka olisi lattialämmityskin päällä, villasukat on pakko olla jalassa. Tämä tietysti tarkoittaa, että voin neuloa mielenmäärin sukkia itselleni eikä tarvitse miettiä kenelle ne päättyisivät lahjaksi (en tunne ketään toista joka ilahtuisi yhtä paljon villasukista, joten olen enimmäkseen pitäytynyt tässä kiitollisessa kohteessa). En sentään huku sukkiin, koska olen niin tolkuttoman hidas - ainakin ollut siitä asti, kun huomasin miten kauniita sukkia saa aikaiseksi pienillä puikoilla. Hammastikut ja krooninen moniajo projektien suhteen pitävät sukkien valmistumistahdin noin 2-3 parissa vuodessa. Sukkalandiassa puolestaan yksi sukkapari taitaa valmistua blogipostauksen lukemisen aikana, joten ei se tahti taida johtua pelkästään puikkojen ohuudesta.

Malli: Monkey sukat (Knitty)
Lanka:Schoeller+Stahl Fortissima Socka Mit Bambou, 75 g
Puikot: 2,25 mm Knit Picks:n Harmony-puikot

Knit Picks:n puisia sukkapuikkoja ei voi kylliksi kehua. Bambuiset olen saanut mutkalle, mutta nämä ovat selkeästi kovemmat/kestävämmät (ja paljon kevyemmät kuin metalliset). Kärkikin on sopivan terävä niin että sillä on helppo neuloa pitsiä. Lisäksi näitä saa 15 sentin pituisina, mikä on mun tapauksessa optimi pituus sukkapuikolle, pidempien kanssa tuli aina säädettyä ylimääräistä. I'm in love! Ei muuten ollut maksettu mainos, ihan omalla visalla maksoin ;-)

Lankakin teki vaikutuksen - kiva neuloa, sopii hyvin pitsiin eikä parin viikon käytön jälkeen osoita minkäänlaisia nyppyyntymisen merkkejä. Tätä lisää. Ai niin, mähän ostin alunperinkin kaksi eriväristä kerää. Jee! Nyt pitäisi vain keksiä toinen malli, joka sopii pätkävärjätylle. Monkey:ssa se toimii mielestäni yllättävän hyvin, kun tuo kuvio on riittävän selkeä. Laitetaan vielä toinen kuva lähempää, kun nuo sukat ovat niin ihanat. Kuten sanottua, mä olen ihan fiiliksissä käsinneulotuista sukista. Toinen fiilistelyn aihe ovat nuo sukanpingottimet, jotka sain synttärilahjaksi. Ennen pingotusta sukka näytti nimittäin lähinnä pitkulaiselta mytyltä. Pingotin on kuulkaas kätevä apuväline - sukat saa kuosiin ja lisäksi voi lohkoa mielenmäärin puujalkavitsejä. Kissabussi suosittelee, jos et vielä ole kokeillut.

Paluu tulevaisuuteen

Neljä vuotta on varsin hyvä ikä. Ainakaan 4 v juuri täyttänyt kummityttö ei tunnu vielä stressavan yhtään mistään. Saa leikkiä päivät pitkät eikä elämässä ole sen kummempia huolenaiheita kuin lelujen jakaminen pikkuveljen kanssa. Omasta lapsuudesta kaipaan eniten juuri myönteistä elämänasennetta. Jotenkin se vain hävisi viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli siirryttyä työelämään (pätkätöillä ja yksin puurtamisella saattoi olla vaikutusta asiaan).

Toinen, jota kaipaan, on isoäiti - varhaislapsuuteni ehdottomasti tärkein henkilö. Isoäiti on vaikuttanut todella paljon siihen, minkälaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita minulla on. Hän myös opetti minut alunperin neulomaan ja virkkaamaan. Siivosin äskettäin kirjahyllyä ja löysin yhden isoäidin paksuista vihoista - täynnä muistiinpanoja mallineuleista ja neulemalleista. Siitä selviäsi kätevästi myös päänympärykseni 4-vuotiaana, hän kun on kirjoittanut mitatkin ylös. Näemmä olen perinyt myös tapani kirjoittaa kaikki asiat ylös (teen aina kaikesta listoja).

Kummityttö toivoi synttärilahjaksi virkkuukoukkua. Hän kun ajatteli opetella virkkaamaan (4 v:n päättäväisyydellä). Kädentaidoissa oleva jatkuvuus on jotenkin lohdullista. Vaikka edellisistä sukupolvista aika jättää, taidot siirtyvät seuraaville. Päätin minäkin virkata jotain pitkästä aikaa, eihän pelkkää koukkua voinut lahjaksi antaa. Koska lahjansaajalle pinkki on juuri nyt kova juttu, niin piti sitten virkata pinkkiä. Koska oli vähän kiire, niin piti valita paksu lanka. Laukusta tuli tosi söpö, mutta Maxi halkeilee ihan vietävästi, en suosittele kokemuksena. Ohjeessa oli muutamia omituisia kohtia, mutta kaupunkilaisjärjellä onneksi pystyi soveltamaan. Jotenkin tuntuu, että virkkuuohjeet on keskimäärin kirjoitettu epäselvemmin kuin neuleohjeet (tai sitten mä olen vain niin paljon kokeneempi neuloja, mikä on kyllä myös totta).

Malli: Moda
Lanka: Novita Maxi, vajaa 2 kerää
Koukku: 5 mm

Syksyn sävyt

Sitä ei käy enää kieltäminen - syksy on saapunut ja kesän vihreys alkaa muuttua syksyn sävyiksi. Katsokaa vaikka tätä köynnöstä, vihreää ja ruskeaa suloisessa sekamelskassa:

Malli: One Row Handspun Scarf (Stephanie Pearl-McPhee)
Lanka: Twileys Freedom Spirit, vajaa 3 kerää
Puikot: 4,5 mm

Kristeliltä saamani lanka sopii täydellisesti syksyyn. Täytyy kyllä myöntää, että olin skeptinen Freedom Spiritin nimenomaisesta väriyhdistelmästä kerällä, mutta ainakin tässä mallineuleessa se toimii kerrassaan loistavasti. Mallineule on myös sopivan aivotonta neulottavaa automatkalle, mutta kuitenkin himpun verran mielenkiintoisempaa kuin perusjoustin. Lanka on ennestään tuttua, eikä pehmeys ole hävinnyt minnekään. Huivista on jo selkeästi tullut tämän syksyn lempparini.

Seuraavaksi puikoille on päässyt ihania luumun sävyjä, joskin kaikista yrityksistäni huolimatta en saanut kameraa toistamaan kaikkia vivahteita:

Tä tärrä tättää!

Koska meillä ei ole muita pieniä apureita kuin ne jotka salaa jättävät villakoiria nurkkiin keskellä yötä, arvonta suoritettiin Random.org:lla. Numeroksi arpoutui tällä kertaa 8 ja onnellinen voittaja on siis - Neulontain .kirsi! Fanfaarit voittajalle [yleistä hälinää, kukkien ojentelua, selkään taputtelua ja pikahaastattelu paikallislehteen]. Laitatko koordinaatit minulle sähköpostilla, niin kerät vaihtavat tukikohtaa.

Kiitoksia vielä kaikille onnitteluista ja kehuista - härpäkettä on testattu ja todettu, että kyllä se lämmittää. Ottaen huomioon että mua paleltaa keskimäärin vähintään kymmenen kuukautta vuodesta, armas mieheni on todennut "sä olet ihan oikea henkilö ostamaan villalankaa". Kommentti lämmitti kovasti mieltäni. Yleisön pyynnöstä laitetaan vielä kuva härpäkkeestä edestäpäin otettuna.Vasemmasta alanurkasta voi päätellä minkälaisia käsitöitä on viimeksi harrastettu, tästä taloudesta ei omenasose lopu ihan heti. PS: Gimblen olen tilannut suoraan tuolta sivulta, onni on oma luottokortti ;)

Holy moly Batman!

Olen neulonut itselleni punertavan lepakkoviitan, vapiskoon lähiseudun pahantekijät. Kukaan ei kiusaa viattomia lankoja tai uhkaile lampaita minun vuorollani.

Malli: Pimlico Shrug (Knit 2 Together)
Lanka: Jaeger Luxury Tweed, 6 kerää
Puikot: 3,5 & 4 mm

Lepakkoviitta tuli tikutettua kerrankin nopeasti, kun tein sen Ravelympics:iin. Ilman takarajaa kyllästyminen olisi saattanut iskeäkin, mutta joukkohypnoosi tai mikä lienee auttoi edistymistä. Kisaneuleeksi oli oikeastaan pakko valita joku riittävän simppeli ja ilman sovitusta etenevä neule, kun heti kisojen alettua piti istua tuntikausia autossa halki Suomen. Hyvin alkanutta rupeamaa olikin hyvä sitten jatkaa digiboksin tyhjentämisen merkeissä. "Mun täytyy nyt katsoa tämä leffa, jotta mä saan kisaneuleen valmiiksi ajoissa", heh. Olympialaisten loputtua onkin tullut luettua enemmän kirjoja, kun tv-viihde alkoi tulla korvista. Nyt mä harjoittelen samanaikaista neulomista ja lukemista, Gimble on muuten mainio keksintö.

Alkuperäisellä ohjeella tästä olisi tullut torkkupeitto, joten lyhensin suosiolla suoraa vartalo-osaa 30 cm:llä. Voi kuvitella missä tuo alareuna olisi, jos olisin neulonut ohjeen mukaan. Järjen käyttö on sallittua ja peräti suotavaa, jos ei ole tätä pidemmät kintut. Lyhentämisen seurauksena mulle jäi kaksi korkkaamatonta kerää lankaa (65% villaa, 35% alpaka, 180m/50g), joille mulla ei ole mitään suunnitelmaa. Koska olen tänään taas kerran vuotta viisaampi kuin vielä eilen ja maan mainiolla tuulella kiitos lievän sokerihumalan (on muuten hyvä kakkuresepti, suosittelen), niin pistetään pystyyn synttäriarvonta. Jätä kommentti, niin saatat saada palleroiset itsellesi - arvonta suoritetaan tämän viikon perjantaina.

Wonderful Copenhagen

I'm considering changing this blog to unilingual - Finnish only. So, if you're my regular reader and want to have the English texts back, leave a comment. Otherwise, you can find the details of my projects on Ravelry.

Heinäkuun alussa tuli lorvittua viikko Kööpenhaminassa, kun kaverini oli siellä sopivasti työkomennuksella ja tarjosi majoituksen. Kaupunki on sen verran pieni, että viikossa ehtii jo nähdä kaiken näkemisen arvoisen. Ajattelin kerätä tähän tiedot kaikkein kiinnostavimmista paikoista ja käyntikohteista, jos joskus eksytte sinnepäin maailmaa. Lista sopii erityisen hyvin tärpeiksi ihmiselle, joka pitää taidemuseoista, eläimistä, neulomisesta ja teestä.

Varoituksen sana maksupolitiikasta - ulkomaisia luottokortteja ei hyväksytä kaikissa paikoissa. Monissa sellaisissakin liikkeissä, joissa kortti sinänsä kelpaa, peritään usein lisämaksu kortilla maksaamisesta. Koska Tanska on muutenkin kohtuullisen kallis maa, niin kannattaa varata käteistä mukaan.

Nähtävyydet
Eläintarha: Kööpenhaminan eläintarha on Euroopan vanhin ja mahdollisesti myös paras. Eläimiä on tosi monipuolisesti ja tarha on hyvin suunniteltu (mm. vetokärryjä lasten kuskaamiseen ympäriinsä ja runsaasti paikkoja missä voi syödä omia eväitä). Satuttiin sopivasti paikalle, kun jääkarhuja ruokittiin - siitä muuten kuuluu melkoinen molskahdus kun täyskasvuinen jääkarhu hyppää altaaseen.

Ny Carlsberg Glyptotek: paikallinen suosikkimuseoni, jossa kävin jo toisen kerran. Suurin osa kokoelmista on veistoksia (Kreikka, Rooma, Ranska ja Tanska), mutta täältä löytyy myös ranskalaisten impressionistien maalauksia. Sisäpihalla on katettu kasvihuone, jossa voi kahvitella palmujen katveessa.

Puistot: Kööpenhaminassa on paljon kivoja puistoja, joissa voi kuljeskella ympäriinsä tai esimerkiksi istua lammen reunassa katselemassa lintuja. Maininnan arvoisia ovat ainakin Fredriksberg Have, Rosenborg Have, Botanisk Have (kasvitieteellinen puutarha) sekä Ørstedsparken (viimeisessä kuvassa). Assistens Kirkegårdkin on enemmän puisto kuin hautausmaa (Hans Christian Andersen on haudattu tänne).

Ostokset
Sommerfuglen (Vandkunsten 3): Kööpenhaminan paras lankakauppa - laaja valikoima ja ystävällinen palvelu. Tarjolla on paljon tanskalaisia lankoja, villaa ja pellavaa. Täältä voi ostaa myös Design.club.dk ja Hanne Falkenberg -ohjeita lankoineen. Luottokortti kelpaa maksuvälineeksi. Bonuksena nojatuoli, johon voi jättää aviomiehen siksi aikaa, kun kiertää ihan vaan nopeasti koko kaupan läpi. Suosittelen aviomiehen varustamista pokkarilla.

Bette Design (Klosterstraede 20): kiva pienehkö kauppa, mielenkiintoinen valikoima (tanskalaisia lankoja ja Kauni-lankoja), ystävällinen palvelu, kelpuuttaa luottokortin.

Uldstedet (Fiolstraede 13): mukava kauppa, hyvä valikoima luonnonkuituja (tanskalaisia ja tuontilankoja), maksu käteisellä.

Strikkeboden (Fiolstraede 20): mielenkiintoisia lankoja (mm. Noro ja Anny Blatt), mutta penseä palvelu - ilmeisesti luottokortti olisi kelvannut muuten, mutta liikkeenpitäjä alkoi urputtaa minulle siitä kuinka kalliiksi heille tulee käsitellä ulkomaisilla luottokorteilla tehtyjä ostoksia. Maksoin sitten käteisellä ja päätin olla tulematta toiste.

A.C. Perch's Thehandel: Teen myyntiä vuodesta 1835, tämä on oikea kohde jos haluat ostaa teetä jota Tanskan kuninkaallisetkin juovat. Liike sijaitsee ihan keskustassa Kronprinsensgadella. Mainio teevalikoima ja hyvä palvelu - lähtiessään saa vielä karamellinkin.

Tante T (Viktoriagade 6): viehättävä teekaupan ja kahvilan yhdistelmä. Paljon maustettua teetä, niin mustana kuin vihreänä.

Ruokapaikat
Larsbjornstraedella on kaksikin ranskalaista paikkaa - La Galette ja L'Education nationale. Jos on olutrajoitteinen kuten minä, niin täältä saa ranskalaista siideriä, joka päihittää suomalaisen versionsa mennen tullen. La Galette on myös kohtuullisen edullinen ruokapaikka, josta saa erittäin maukkaita plättyjä suolaisilla tai makeilla täytteillä (maksu käteisellä).

Riz Raz (Store Kannikestraede 19 sekä Kompaniestraede 20): Välimerellistä ruokaa, erityisen tunnettu vege-buffeestaan - hyvää ja edullista. Jos joku väittää, ettei kasvisruoalla saa napansa täyteen, suosittelen käyntiä täällä ennakkoluulojen poistamiseksi.

Pussy Galore's Flying Circus (Sankt Hans torv): mainio paikka aamiaiselle tai brunssille. Hyvällä säällä voi istua ulkopöydissä ja ihmetellä torilla kulkevia ihmisiä.

Hyvä vaihtoehto ulkona syömiselle on syödä oikeasti ulkona - ostaa voileipiä ja viinereitä mukaan jostain leipomosta ja mennä puistoon piknikille. Sekä leipomoja että puistoja löytyy runsain mitoin. Tanskalaiset ovat tehneet piknikeistä taidetta vai miltä kuullostaa piknik hautausmaalla.

Oh my darling

Pattern/ Malli: Clementine shawlette (Michele Rose Orne/ Interweave Knits, Spring 2007)
Yarn/ Lanka: Lana Grossa Tusshena, 148 g
Needles/ Puikot: 3,75 mm

In case you're planning to make this, be sure to check out grafting tutorial on Lucy Neatby's technique at Ruthless Knitting, it will make your life a lot easier.

Suosittelen lämpimästi Ruthless Knitting:n silmukointitutoriaalia Lucy Neatbyn tekniikasta. Pitsin silmukoinnissa tämä tapa on huomattasti helpompi kuin silmukointi suoraan puikolta. Ilman sitä huivin puoliskoiden yhdistäminen olisi todennäköisesti ollut astetta haastavampi juttu. Siltä varalta, ettei joku luota kolmannen kotimaisen taitoihinsa, tässä tärkeimmät osat på finska.

Neulo yksi rivi erivärisellä jämälangalla ohjeen mukaisesti (kannattaa valita sellainen rivi, jolla tapahtuu mahdollisimman vähän, esim. nurjalla puolella). Ota käyttöön toinen jämälanka (taas erivärinen, jotta erottuu edellisestä) ja neulo muutama rivi lisää (itse neuloin sileää, ainaoikeakin kävisi, ei sillä niin väliä). Siirrä silmukat apulangalle, jotteivät karkaile ennen aikojaan. Toista samanlainen operaatio toiselle huivin puoliskolle. Itse silmukointi tapahtuu niin, että seuraat miten ensimmäinen jämälanka kulkee kummallakin puoliskolla ja jäljittelet sen kulkua huivin langalla. Tutoriaali ohjeistaa aloittamaan silmukoinnin vähän matkaa reunasta, mutta mun insinöörilogiikalle sopii paremmin ottaa käyttöön valmiiksi reunassa roikkuva työlanka ja jatkaa sillä (vähemmän langanpäitä pääteltäväksi). Toimii hyvin ainakin mulla. Sitten kun kaikki silmukat on yhdistetty, jämälangat vaan puretaan pois ja voilà, yhtenäinen huivi on siinä. Jos ja kun tämä oli liian sekavasti selitetty, kysykää tarvittaessa tarkennuksia.

Alive and kicking

Nope, I haven't been taken by the Vogons or anything, just thoroughly neglecting blogging. First there was work and then there was holiday, busy busy busy. I visited a couple of countries and some yarn shops (suprise!), will probably report on that later on. However, I haven't neglected knitting in any way and I'm happy to report a lot of progress on that front - it does inspire you to do something with your hands to sit in a car for countless hours. Our friends are getting married next weekend and a new dress does require a new shawl, right? It's pink, it's soft and it's pretty - take a peek. It's also ready apart from grafting the halves together, but I'm working on that one. Deadlines are great for actually finishing something sooner than later.

Juu, ei minua mitkään vogonit vieneet, kunhan laiminlöin bloggamista muuten vaan. Ensin oli kiire töissä ja sitten lomaillessa. Tuli käytyä parissa maassa ja jokusessa lankakaupassa (todellinen yllätys!), jonkin sortin matkaraporttia seurannee myöhemmin. Neulomista sinänsä ei onneksi laiminlyöty ja tulostakin syntyi, kun tuli istuttua autossa enemmän kuin laki sallii. Ensi viikonloppuna on luvassa kavereiden häähumua ja uusi mekko vaatii tunnetusti uutta huivia. Se on pinkki, unelmaisen pehmeä ja sievä - vilautetaanpa nyt vähän kulmaa kuvassa. Se on myös valmis lukuun ottamatta puoliskoiden silmukoimista yhteen, mutta sekin on työn alla. Takaraja on mainio väline valmistumisen nopeuttamiseen.

What reading skills? Where?

Fraking awesome - I really didn't need an additional reminder of my limited crochet skills. Or more accurately - I do know how to crochet, I just cannot read crochet instructions without messing things up (I have accumulated some statistical evidence to prove this point). After some hiatus, I picked up my nearly finished Fat bottom bag, re-read the instruction to remind myself of what I'm supposed to be doing and suddenly realised I've been doing double crochet instead of instructed herringbone half-double crochet the whole time. No wonder the dimensions seemed somehow distorted. I didn't notice the difference to the picture in the book (it's a small photo after all), but I didn't even notice anything when inspecting a finished bag in person. And now I feel like an idiot, thank you very much. Unless I relent till tomorrow, this thing is going to make an addition to the Midsummer bonfire.

Keljuttaa, ketuttaa ja potuttaa - kyllä minä tiedän muistuttamattakin, että virkkaustaidoissani on parantamisen varaa. Tai oikeastaan osaan minä toki virkata, mutta en selkeästi kykene lukemaan ohjeita ilman että tulisi möhlittyä jollain tapaa (kertynyt aineisto osoittaa tämän oletuksen tilastollisesti merkitseväksi). Otin tauon jälkeen taas työn alle melkein valmiin Fat bottom -laukun, kertasin ohjeet varmistaakseni missä mennään ja yhtäkkiä tajusin tehneeni koko ajan kaksoispylväitä ohjeistettujen puolipylväiden sijaan. Ihmeekös mitat näyttivät jotenkin vääristyneiltä. Kirjan kuva on sen verran pieni, ettei eroa huomannut, mutta enhän minä tajunnut virhettäni vielä silloinkaan, kun tarkastelin valmista laukkua lähietäisyydeltä. Tuntuu sangen idioottimaiselta, kiva kiva. Jos en lepy huomiseksi, tekele saattaa päättyä kokkoon.

Bää, bää possukka

Teräsbetonin ratsastaessa Suomesta meinaa loppua lampaat, mutta nou hätä - Kiteen eläinpuiston tämän kesän uutuus on villapossu.

Lähde: Etelä-Saimaa, 29.5.2008

And the answer is?

Pattern/ Malli: Penobscot silk scarf (Sweet somethings (pdf) /Interweave Knits)
Yarn/ Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino, 95 g
Needles/ Puikot: 4 mm

The pattern is great, the yarn is lovely, the knitting was as enjoyable as it was the first time I knit this scarf, but...

The case - a straight scarf, part lace and part stockinette. The problem - it's not technically straight anymore like in the picture, but curls like heck. Right after I wore it for the first time, the scarf morphed into a tube and doesn't show any remorse whatsoever. Was I too soft on it? Should I have stretched it to submission instead of gently patting into shape when wet? Is it the stockinette dominance in the pattern - I don't know how the first scarf behaved because it was given away? Or is it the fibre content of the yarn (wool, microfibre, cashmere) - is it too soft to stay in shape? What went wrong and what can I do to make it right or to avoid this problem in future projects? Insights on curling, anyone?

Ohje on mainio, lanka on ihanaa, neulominen oli yhtä mukavaa kuin edelliselläkin kerralla, mutta...

Tapaus - suora kaulahuivi, pitsiä ja sileää vuorotellen. Ongelma - no kun ei se ole enää suora kuten kuvassa, vaan kerrassaan umpikiero. Oltuaan kerran kaulassa, huivi koki muodonmuutoksen ja meni rullalle eikä osoita minkäänlaisia katumuksen merkkejä. Olinko mä liian lepsu sille? Olisiko pitänyt venyttää kunnolla eikä vain taputella kosteana kuosiin? Vai onko nyt kyse siitä, että ohjeessa on niin paljon sileää - ekan huivin käyttäytymisestä on paha mennä sanomaan, kun se on annettu pois? Vai langan koostumusko tässä on syypää (villaa, mikrokuitua ja kashmiria) - onko se liian pehmoista pitääkseen muotonsa? Mikä meni vikaan ja miten sen voi korjata tai edes välttää tulevissa projekteissa? Osaako kukaan ottaa kantaa rullautumisen problematiikkaan?

On Pygmalion and lace

I love Pygmalion, especially the My Fair Lady film version. When you first see Eliza, she's just a shabby looking flower girl. Still, it's Audrey Hepburn and she would look fabulous in a jute sack, unless the viewer is as inexplicably myopic as Prof. Higgins. Then, they give her a bath and fancy clothes; and suddenly everyone realizes that she's breathtakingly gorgeous.

There's something similar in lace knitting. You knit a lace shawl and, straight off the needles, it's just a bundle of messy looking yarn loops. Nevertheless, you know that it must turn out beautiful because knitted lace is so graceful. You give it a bath and block it open - and the magic happens right before your eyes. You shouldn't be so surprised by the outcome unless it's your first lace project, but for me, seeing the blocked shawl is always a moment of pure delight.

Pattern/ Malli: Flower Basket Lace Shawl (Interweave Knits/Evelyn A. Clark)
Yarn/ Lanka: Knit Picks Alpaca Cloud (Tide Pool), 70 g
Needles/ Puikot: 4,5 mm

Pidän todella Pygmalionista, kaikkein mieluisin on ehkä elokuvaversio, My Fair Lady. Nähdessämme Elizan ensimmäistä kertaa, hän on pelkkä nuhjuinen kukkamyyjä. Pääosassa on kuitenkin Audrey Hepburn, joka nyt näyttäisi upealta vaikka juuttisäkissä, jos katsoja ei vain satu olemaan niin käsittämättömän likinäköinen kuin professori Higgins. Tyttö pestään, puetaan kauniisti ja kas, kaikki huomaavat miten henkeäsalpaavan upea hän on.

Pitsin neulomisessa on jotain samaa. Juuri puikoilta otettu pitsishaali on vain mytty epämääräisiä lankakiehkuroita. Kuitenkin tiedät, että siitä tulee kaunis, koska neulottu pitsi on niin ihanaa. Kylvyn ja pingotuksen aikaansaama muutos on suorastaan taianomainen. Jos kyseessä ei ole ensimmäinen pitsiprojekti, niin lopputuloksen ei toki pitäisi hämmästyttää. Silti, ainakin minulle, pingotetun pitsihuivin näkeminen on aina riemastuttavaa.

Christmas?

So this is Christmas and I've been a really good girl as you can see from the size of my gift. Gotcha! I was actually incredibly lucky and won the yarny prize that Kristel was giving away. Furthermore, it wasn't just any packet, but a squishy, yammy, pretty... I'm running out of adjectives here, but you probably got the picture. We started immediate bonding with my new pals and spent an afternoon bathing in sunshine. Happy 1st of May, in case you celebrate it!

Joulu on taas täällä ja minä olen ollut todella kiltti, kuten lahjan koostakin näkee. Ähäkutti, huijasin! Meitsillä kävi kertakaikkisen uskomaton flaksi ja voitin Kristelin arpoman lankapaketin. Eikä se ollut mikä tahansa lankapaketti, vaan pehmoinen, ihana, herkullinen... adjektiivit meinaa loppua, mutta eiköhän asia tullut jo selväksi. Minä ja uudet kaverini aloimme heti tutustua toisiimme ja vietimme mukavan iltapäivän nauttien auringonpaisteesta. Hauskaa vappua itsekullekin ja suurkiitokset Kristelille!

Please MTV, fine-tune my Gilmore

Some of you may have wondered at an oddly shaped piece of knitting that I slaughtered back in November (the official term might be steeking, but this is so much more descriptive). Now, with only a slightest delay, you get to see what it actually was. Disclaimer: there was absolutely no point for me to finish a vest in November - my office is freezing and anything sleeveless is unsufficient for survival (which means that I'm not a slacker, but a highly rational person, see).

Joku teistä saattoi kummastella omituisen mallista neulekappaletta, jonka teurastin taannoin marraskuussa (mä ja kynsisakset ollaan tunnetusti vaarallinen yhdistelmä). Minimaalisen viivästyksen jälkeen pääsette vihdoin näkemään mikä se oikein oli. Disclaimer: liivin viimeistelemisessä marraskuussa ei ollut mitään järkeä, koska työhuoneessani jäätyy ja hihattomat vaatekappaleet eivät riitä pitämään ketään hengissä (eli en siis ole lusmu vaan hyvin järkevä henkilö, niin).

Pattern/ Malli: Gilmore vest (Fable handknit), 36"
Yarn/ Lanka: Twileys Freedom Spirit, 185 g
Needles/ Puikot: 3 mm and 3,5 mm

I made tons of modifications, starting with recalculating the numbers because of the different stitch gauge. Then, I decided I might as well change some other things too. I had five skeins and optimistically assumed I was going to run out of yarn. Thus, the bottom ribbing is actually knit last and top-down. In the end, I miraculously ended with using less than four skeins of yarn.

I knitted the back and front separately, because I wanted to add some shaping to the back and see how that worked out before deciding what to do with the front (stitch count, increases etc.). Others complained of a baggy back with this pattern, so I provisionally casted on (Eunny has a great post on this) a smaller number of stitches (based on my own waist measurement) and increased at two places to create faux darts. Btw, knitting into the stitch below creates a really neat line if you want a smooth dart-like line. The front had a similar provisional cast-on, but with higher number of stitches to accommodate for the bust. Correspondingly, I made fewer increases, this time plainly increasing next to the selvedge stitch. The front was knitted in one piece and steeked. I sewed the side seams before unraveling the provisional cast-on and knitting the bottom ribbing in the round.

Overall, there was a lot of fussing on this project, but the resulting fit is just great. This is certainly not a glove, but it fits me like one. I even like that the stripes don't match at the sides - the selfstriping of this shade is sufficiently subtle for my taste to make it into a nice design feature.

Tein läjäpäin muutoksia alkaen siitä, ettei neuletiheyteni täsmännyt ohjeeseen ja kun kerran ryhtyy säätämään, niin voi samalla sitten säätää vähän enemmän. Optimistina oletin, että lanka tulee loppumaan kesken, kun sitä oli vain 5 kerää. Tästä syystä alareunan joustin onkin neulottu viimeisenä ylhäältä alaspäin.

Etu- ja takakappaleet on neulottu erikseen, koska halusin lisätä muotoilua takakappaleseen ja katsoa tuleeko siitä mitään ennenkuin päättäisin mitä keksisin etukappaleen varalle (silmukkaluku, lisäykset jne.). Muut olivat kommentoineet, että ohjeen mukaan neulottuna selkä pussittaa, joten laskin oman vyötärömitan perusteella pienemmän silmukkaluvun lähtökohdaksi. Silmukat on muuten luotu apulangan avulla (Eunnylla on hyvä ohje tähän). Takakappaleen lisäkset on tehty kahdessa kohdassa keskellä kappaletta, koska halusin niiden muistuttavan muotolaskoksia. Tähän sopii erinomaisen hyvin lisääminen edellisen kerroksen silmukkaan, lisäyksistä tulee siisti linja. Etukappaleessa loin jo aluksi vähän enemmän silmukoita, jotta etuvarustus mahtuu. Lisäyksiä on vastaavasti vähemmän ja ne on tehty huomaamattomasti kappaleen reunoihin. Etukappaleen yläosa on tehty yhteenä kappaleena ja leikattu. Ennen apulankojen purkaamista ompelin liivin sivusaumat, jolloin pääsin neulomaan alajoustimen pyörönä.

Olihan tässä projektissa paljon häsläämistä, mutta istuvuus on ihan huippu. Istuu kuin hansikas, vaikkei sellainen olekaan. Pidän jopa siitä, ettei raitoja ole kohdistettu sivussa - tämän sävyn raidoitus oli riittävän hillitty mun makuun, jotta se toimii tarkoituksellisena yksityiskohtana.

Simple pleasures

Freshly baked scones, home-made apple jam with a hint of lemon, new book by Terry Pratchett and a perfectly grafted seam (it's in the picture, trust me) - what more could you ask from a nice evening. I think this little fellow will get a friend tomorrow evening, sounds like a great plan indeed (there is even some jam left).

Tuoretta teeleipää, itsetehtyä omenahilloa hitusella sitruunaa, Terry Pratchettin uusin kirja sekä moitteettomasti silmukoitu sauma (se on siinä kuvassa, uskokaa pois) - mitäpä muuta mukavalta illalta kaipaisikaan. Huomisiltana voisikin neuloa tälle kaverin, mikä mainio suunnitelma (hilloakin on vielä jäljellä).

The white string of yarn you see in the picture is an ingeniously simple way to mark your pattern row repeats. Unfortunately I cannot give credit to the source as I simply don't remember where I picked this idea from. Just lift the marker yarn to the other side of your knitting after one repeat is complete. It makes counting rows so much easier.

Kuvassa näkyvä valkoinen langanpätkä on yksinkertaisuudessaan nerokas tapa merkitä toistuvat kerrokset. Harmikseni en muista mistä olen saanut tämän idean, joten asiaankuuluva lähdeviittaus jää nyt laittamatta. Merkkilanka nostetaan neuleen yhdeltä puolelta toiselle aina kun haluttu määrä rivejä on neulottu. Helpottaa huomattavasti rivien laskemista.

The beauty of a boring knit

The pieces of my A-lined jacket are ready and awaiting seaming (btw, I settled on the long sleeves ). For an interlude, let me show you something that has been finished for some time. Somehow, it never made its way to the blog, apart for short appearance as an illustration of my dislike for seaming. There is interesting duality here - an extremely boring piece of knitting and utterly wearable garment combined in one. Boredom mostly originated from thin yarn, small needles and endless miles of stockinette. On the other hand, these aspects also make this item classy and versatile.

A-linjaisen jakun kappaleet on neulottu valmiiksi ja kotitontut voisi nyt kasata sen (päädyin muuten loppujen lopuksi pitkiin hihoihin). Sitä ihmettä odotellessamme, esitellään jotakin, joka on ollut valmiina jo hetken aikaa. Jostain syystä, tämä neule ei pahemmin esiintynyt blogissa muuten kuin havainnollistamassa vastenmielisyyttäni viimestelytyötä kohtaan. Neuleeseen liittyy mielenkiintoinen kahtiajako, sillä siinä yhdistyy äärettömän tylsä neulottava ja erinomaisen käyttökelpoinen vaatekappale. Tylsyys johtui enimmäkseen ohuesta langasta, pienistä puikoista ja loputtomasta sileän neulomisesta. Toisaalta samat ominaisuudet tekevät tästä neuleesta tyylikkään ja monikäyttöisen.

Pattern/ Malli: Funk & Bond (Rowan 28)
Yarn/ Lanka: Rowan Felted tweed, 325 g
Needles/ Puikot: 2,5; 2,75 and 3 mm

I merged two sweaters from a Rowan magazine as I wanted my version to be fitted (like in Bond), but with eyelet detailing that I liked so much in Funk. I don't know what name to give to such a combination, but I'm delighted with the outcome. The yammyness of Felted tweed would undoubtedly make it my favourite yarn where it not so thin and slow to knit. Just look how it glows in the sun in the second picture.

Yhdistelin kahta Rowanin ohjetta, koska halusin istuvan puseron (mallia Bond), mutta kera reikärivikoristelun, josta pidin Funk:ssa. En oikein tiedä mitä antaa tälle yhdistelmälle nimeksi, mutta pidän todella lopputuloksesta. Felted tweedin herkullisuus nostaisi sen varmasti suosikkilangakseni ellei se olisi niin ohut ja hidas neuloa. Katsokaa vaikka miten se hehkuu auringossa tässä toisessa kuvassa.

Revenge of the Mad Hatter

I like my hats slouchy, because otherwise I tend to make them too small. Our goddaughter has been a happy recipient of a couple of beanies originally intended for my own use. I do make gauge swatches and I do know my head circumference, so this outcome is indeed a mystery. This time, however, I managed to add some items to my own wardrobe.

Pidän löysistä hatuista, koska yrittäessäni mitään muuta niistä tulee aina liian pieniä. Kummitytöllä on parikin pipoa, jotka oli alunperin tarkoitettu ihan omaan käyttööni. Lapsi on tyytyväinen, joten ei siinä sinänsä huonosti käynyt. Neulon kyllä mallitilkut ja olen jopa tietoinen omasta päänympäryksestäni, joten tämä on varsinainen mysteeri. Tällä kertaa hassu hatuntekijä sai vaihteeksi kasvatettua omaa asustevarastoaan, jesh.

Pattern/ Malli: MarioMyssy (Jatta Soheltaa), available also in English
Yarn/ Lanka: Debbie Bliss Maya, 75 g
Needles/ Puikot: 5 mm & 4,5 mm (ribbing / joustin)

Pattern/ Malli: Pi topper hat (Corey Laflamme/ Elann.com)
Yarn/ Lanka: Drops Alpaca, 45 g
Needles/ Puikot: 3 mm & 3,5 mm (edge/ reuna)

The pink one was instantly renamed "Piglet hat", because of being pink and striped. Actually, it was on the verge of becoming too small - the band was a tad too tight despite being knitted with the yarn doubled (I did my first attempt with one strand as for the top of the hat, but that one only fitted my teddy bear). Luckily, I decided to block the hat before giving it away. Alpaca is one stretchy fiber when wet and now I get to keep the hat to myself.

Pinkki hattu ristittiin samantien "Nasumyssyksi", kun se on kerran pinkki ja raidallinen. Siitäkin meinasi tulla liian pieni - reunanauha oli aavistuksen liian kireä vaikka neuloinkin sen kaksinkertaisella langalla (yritin ensin yksinkertaisella niinkuin muussakin myssyssä, mutta se versio mahtui korkeintaan nallelleni). Onneksi päätin vielä kokeilla kastelua ennenkuin etsisin uutta omistajaa. Alpakka venyy uskomattomiin mittoihin märkänä ja nyt mä saan pitää myssyni ihan itse.

Think pink?

Why do we feel attracted to certain colours, shapes and things at a certain time? It's difficult for me to name a favourite colour, but based on the evidence from the Helsinki handicrafts fair last weekend, I'd say it's a close match between grey and different shades of red-violet. Just watch the evidence:

Miksiköhän tunnemme kausittaista viehätystä tiettyihin väreihin, muotoihin ja asioihin? Minun on vaikeaa nimetä yhtä lempiväriä, mutta viimeviikkoisten Helsingin käsityömessujen perusteella sanoisin, että kyseessä on tasapeli harmaan sekä punaisen ja violetin eri sävyjen välillä. Katsokaa vaikka:

... and foxes rule, no idea why
... ketut on myös kova juttu, syy on hämärän peitossa

Harmikseni messuiluaika oli kortilla, joten osa hankinnoista jäi haaveiluasteelle, kun ei enää ehtinytkään palata taaksepäin. Onneksi on olemassa verkkokaupat! Vielä kun keksisi millä osastolla oli myynnissä Colinette Cadenzaa (sävy Vatican Pie), kun en pannut kiireessä nimeä merkille. Muistaako kukaan messuilla käynyt, mikä taho myi lankaa Priiman vieressä?

Ihanimmat näytteilleasettajat muistiin itselle: Kauhavan kangasaitta (harmaa lenkkimohair), Titityy (purppuraiset langat), Rakula (keraaminen kettupannunalunen), Studio Himalya (napit), Ideri (ketturintarossi), Kasperiina (Tilda-kankaat), Tilkkutarha, PeeKaa Tuote (tilkkukankaita, pupu- ja lintukassisankoja sekä kissanappeja), Priima (lankaa), Raijan aitta (Wolli-villapellavalangat).

Indecisiveness

Ripping was so worth it. I now have a body of an A-shaped jacket that I'm completely satisfied with (so far, knock on wood just in case). The next logical step would be knitting sleeves, but... I started with a clear picture in my head - longer body and long sleeves. Then, I looked at all the completed versions on Ravelry. Clearly, this was not such a brilliant idea since I cannot make up my mind on sleeve length anymore. Both have their good sides, 3/4 length appears a bit trendier, but full length sleeves are surely warmer. Argh, I've always hated making decisions. Can you order a divine revelation online?

Kylläpä purkaminen kannatti. Sain tilalle A-linjaisen jakun vartalokappaleet, joihin olen täysin tyytyväinen (toistaiseksi, koputetaanpa puuta kaiken varalta). Seuraava looginen askel olisi neuloa hihat, mutta... Alussa oli selkeä visio - pidempi vartalo-osa ja pitkät hihat. Pitikin sitten mennä Raveltämöön katsomaan valmiita versioita. Ei mikään säteilevän nerokas idea, kun en nyt enää pystykään päättämään hihojen pituudesta. Molemmissa on hyvät puolensa, 3/4-pituiset ovat hitusen trendikkämmät, mutta täyspituiset ovat takuulla lämpimämmät. Pah, mä olen aina inhonnut päätöksentekoa. Voiko jumalallisen ilmestyksen tilata netistä?

PS: Bañonin kysely on vielä auki, jos joku ei ole vielä ehtinyt pohtia neulomismieltymyksiään lankapalkintojen toivossa. Ai mikä oma lehmä?

Ode to Kureyon

Oh Noro Kureyon, how I love thou - your woollyness, your long colour sequences and (with some minor exceptions) your colour combinations. I know we've had some disagreements, but we've always sorted them out. There have been knots in your skeins, but the Russian join worked like a dream and I only had six ends to weave at the end. You're little uneven in your structure, but the surface of a finished garment looks perfectly even after wetblocking. There has been some organic matter in you, but well ... compromises have to be made in a relationship. You're impossible to photograph (it's either colour or focus), but adorable to wear on a cold day.

Oi Noro Kureyon, kuinka rakastankaan sinua - villaisuuttasi, pitkiä väriliukumia ja (pieniä poikkeuksia lukuunottamatta) väriyhdistelmiäsi. Tiedän, meillä on ollut joitain erimielisyyksiä, mutta olemme aina saaneet ne selvitettyä. Kerissäsi on ollut solmuja, mutta venäläinen liitos on toiminut kuin unelma eikä minulla ollut kuin kuusi langanpäätä pääteltäväksi lopussa. Rakenteesi on hieman epätasainen, mutta kastelun jälkeen valmis pinta näyttää täydellisen tasaiselta. Sinussa on ollut satunnaista heinääkin, mutta ainahan suhteessa pitää olla valmis kompromisseihin. Sinusta on mahdottoman vaikeaa ottaa valokuvia (joko värit tai kuvan terävyys, muttei molempia samalla kertaa), mutta olet niin ihana pitää päällä kylmänä päivänä.

Pattern/ Malli: Top-down raglan cardi v 2.0 (cosmicpluto), 36-38''
Yarn/ Lanka: Noro Kureyon, 350 g
Needles/ Puikot: 5 mm & 4 mm (ribbing / joustimet)

Must knit lace!

Haka persuaded me to order some more yarn from Wetterhoff, which took about nanosecond or slightly less. Their wool&silk mix is wonderful, I've knitted my Mystery shawl from Sivilla and it was such a pleasurable experience. However, as I'll soon be drowning in yarn for different lace projects, it might be worth consideration to actually knit something lacy from time to time and not just plan to do so. Lucky me, I had difficulty falling asleep last night. Insomnia and lace, perfect combination. Considered afterwards, perhaps it wasn't such a good idea. Not that I made any mistakes, the pattern for Flower Basket shawl is delightfully logical and easily executed, but it's so difficult to stop. Must knit one more row! And just another one! I'll finish and go to bed right after another wrong side row, really. I only have two rows to go and I'll have another vertical repeat finished. What, how come it's already half past twelve, I haven't been knitting for such a long time, no way. There must be something wrong with the clock. Beware, lace is totally addictive.

You can also see my new darlings in action in the picture. Knit Picks Harmony dpns are perfect, I cannot praise them enough. Best of all, they come in 15 cm length, which seems to be made to measure for my hands. The yarn is great too, it's really soft and squishy (wool&bamboo). I get euphoric from just picking this little Monkey-wannabe up.

Haka suostutteli Wetterhoffin kimppatilaukseen, mikä vei nanosekunnin tai sitäkin vähemmän. Joo, en todellakaan ole missään hamstereissa mukana, ei tällä luonteella. Niitten villasilkkilangat on aivan ihania, käytin Sivillaa Mystery-shaaliini ja kokemus oli kerrassaan nautinnollinen. Pitsiprojekteja alkaa vaan olla sen verran paljon suunnitteilla, että joku niistä olisi hyvä toteuttaakin aina välillä, ettei siihen lankaan ihan huku. Onneksi en sitten meinannut saada unen päästä kiinni eilen illalla. Nukahtamisvaikeudet ja pitsi, täydellinen yhdistelmä. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna, ei se ehkä sittenkään ollut niin hyvä ajatus. Yhtään virhettä en sentään tehnyt (tuuletusta), Flower Basket -shaalin ohje on oikein selkeä ja looginen, helppo neulottava. Lopettamisesta ei vain tullut mitään. Mä neulon vielä yhden rivin! Ja vielä yhden. Vielä nurjan puolen kerros ja sitten petiin, ihan varmasti. No nyt ei ole enää kuin kaksi riviä ja sitten saisi taas yhden kaavion valmiiksi. Häh, ei kello voi olla puoli yksi, en mä nyt niin pitkään ole neulonut millään. Kello on varmaan rikki. Kannattaa varoa, pitsin neulominen on addiktoivaa touhua.

Kuvassa näkyvät myös mun uudet kullanmurut tositoimessa. Knit Picksin Harmony-sukkapuikot ovat täydelliset, mä en voi kehua niitä liikaa. Pituuskin (15 cm) on kuin mitoitettu mun kädelle. Lankakin (villabambusekoite) on ihanan pehmoista. Mä olen ihan euforiassa pelkästään ottaessani tämän Apina-wannabe:n käteeni.

Know thy measures

Does my bum look kind of small in this? On the other hand, this could be a great garment for "before" pictures on diet product advertisements. You know, get a skinny girl, dress her in an oversized pullover (possibly with a couple of pillows inside), take a picture, remove the pullover and the pillows, take another picture, and you have "before" and "after" set for your MiracleDietProduct(tm). The real miracle is how stupid they think the consumers to be as she's wearing exactly same make-up and hair in both shots.

Yeah, ripping it is. Actually, the gauge was checked beforehand, but someone just didn't think the pattern through. Even if it's A-lined, it doesn't need to resemble a tent at the bottom. The good thing is that I was knitting rather tight and having to wrestle with the purls was starting to bother me. Now, I'm doing the next smaller size combined with somewhat more relaxed gauge and I'm already feeling so much better about this project. The zen of ripping. After I've finished meditating on this, I simply must remind the maid about cleaning the mirrors properly. It's just so difficult to find decent servants nowadays.

Ei kai tämä nyt vaan saa mun peffaa näyttämään liian pieneltä? Tämä olisi kyllä loistoneule laihdutustuotteiden "ennen" -mainoskuviin. Kyllähän te tiedätte nämä - otetaan laiha tyttö, puetaan hänet liian isoon villapaitaan (voidaan lisätä myös pari tyynyä mukaan), napataan kuva, riisutaan villis ja tyynyt, otetaan toinen kuva ja kas, siinähän on IhmeDiettituotteelle(tm) valmis setti "ennen" ja "jälkeen" kuvineen. Todellinen ihme on kuinka tyhminä kuluttajia oikein pidetään, kun kummassakin kuvassa typyllä on sama meikki ja kampaus.

Ja eikun purkamaan. Neuletiheys oli kyllä tarkistettu etukäteen, mutta joku ei nyt vaan ajatellut ohjetta loppuun asti. Voihan vaate olla A-linjainen ilman että sen alaosa muistuttaa telttaa. Positiiviselta kannalta ajateltuna, mä neuloin aika tiukkaa ja nurjien silmukoiden vääntäminen alkoi jo käydä hermoille. Vaihdoin yhtä pienempään kokoon, löysäsin vähän otetta ja johan alkoi tuntua paremmalta. Purettujen silmukoiden zen. Kunhan olen meditoinnut tämän aiheen loppuun, pitää ehdottomasti muistuttaa sisäkköä, että peilit kuuluisi puhdistaa kunnolla. On se vain niin vaikeaa löytää kunnon palvelusväkeä näinä aikoina.

Special offer, only for you, Miss!

Our media consultant has suggested that wrist braces are not necessarily the primary way to attract readership. So, in order to improve the content, today's Knitting on the Catbus offers:

Mediakonsulttimme vihjaisi, ettei rannetuet välttämättä houkuttele lukijakuntaa. Sisällön parantamiseen onkin kiinnitetty nyt erityistä huomiota ja tämänpäiväinen Kissabussi tarjoaa:

wild animals / villejä eläimiä

exotic rites / eksoottisia riittejä

and sultry looks / ja aistillisia naiskuvia

Props acquired from Get Knitted (Opal Rainforest 6 ply in Tiger and Owl, Knit Picks Harmony dpns, Heartfelt - The dark house collection by Kim Hargreaves).

Rekvisiitta hankittu Get Knittedistä (paksumpaa Opal Rainforestia Tiikerinä ja Pöllönä, Knit Picksin puiset välikoon sukkapuikot, Kim Hargreavesin Heartfelt - The dark house collection).

Just in case that wasn't your piece of cake, I'll throw in a finished object.

Siltä varalta, ettei mikään noista kutkuttanut riittävästi, laitetaan vielä kaupan päälle valmis neulomus.

Pattern/ Malli: 7 (Moda 1/2006)
Yarn/ Lanka: SandnesGarn Kitten Mohair (4836), 165 g
Needles/ Puikot: 7 mm

Säätö: ohjeessa käänteen mallineuleena oli 2o,2n joustin, jonka korvasin tunturineuleella (eli nurjalla 1n, *1o, 3n*, 1o, 1n ja oikealla *3n, 1o*, 3n). Pyöristin myös käänteen reunat, kun mallikuvan suorat kulmat tökkii jotenkin silmään. Neulottuhan tämän on jo joulukuun alkupuolella. Nauhan löytäminen kesti säädyttömän kauan ja vaatii reilun viidensadan kilometrin ajomatkan Ouluun, kun ei millään saanut käytyä paikallisessa liikkeessä. Keeppiä tuli silti käytettyä jo sitä ennen, kun keksin että mullahan on sopiva satiinivyö yhdessä mekossa. Laiskuus on joskus mahtava voimavara ja kekseliäisyyden lähde.

Here we go again

Fracking déjà vu

I Won't Let the Sun Go Down on Me

This year of handicrafts has started rather well, but for a certain reason I haven't posted about it. Let's see if you can spot my excuse. At the moment, I'm working on black socks (one is ready), dark grey mittens (one ready, but thumbless) and a black cable bag. In addition, the light is still absent from this part of the globe.

Käsityövuosi on lähtenyt ihan hyvin liikkeelle, mutta jostain syystä siitä kirjoittaminen on jäänyt. Mikäköhän mahtaa olla syy, katsotaanpas. Tällä hetkellä kesken ovat mustat sukat (yksi valmis), tummanharmaat lapaset (yksi valmis, mutta peukalotta) ja musta palmikkolaukku. Lisäksi valo on vieläkin harvinaista herkkua täälläpäin maailmaa.

I decided I needed something completely different as an antidote for darkness. Knitting was great fun (great yarn, smooth pattern, easily visualised progress), but getting this baby completely ready might take a while. This time, it's not even because of sewing seams and weaving ends (my least favourite parts as I might have mentioned a trillion times before). Top-down raglan is an ingenious invention - no seams, easy to try on and you can use up all your yarn. But how do I find buttons to match the multicolour glory of Noro Kureyon? Any suggestions?

Päätinkin tarvitsevani jotain täysin erilaista pimeyden vastalääkkeeksi. Neulominen oli todella rattoisaa (mainio lanka, toimiva ohje, silminnähtävä edistyminen), mutta tämän tekeleen loppuun saattaminen saattaa silti venähtää. Tällä kertaa kyse ei ole edes saumojen ompelemisesta tai langanpäiden päättelemisestä (vaihe josta vähiten pidän kuten olen ehkä jo biljoona kertaa maininnut). Ylösalaisin raglan on nerokas keksintö - ei saumoja, helppo koittaa päälle ja langan voi käyttää kokonaan. Mutta miten mä onnistun löytämään napit, jotka sopivat Noro Kureoynin riemunkirjavuuteen? Ehdotuksia?

While you consider this dilemma, please help yourself to a knitterly cookie.

Pohdinnan tueksi tarjolla aiheeseen sopivia keksejä.